Kolumnit Uutiset

Kukkahattutäti niin kuin minäkin

Valinta pitää tehdä viimeistään tänään. Olo on vähän kuin kaupan pesuainehyllyllä.

On Omoa, Arielia ja Bio Luvilia. On nestemäistä, jauhetta ja tabletteja, tuoksuvaa ja hajutonta.

Kaupassa tuntuu siltä, että on aika sama, minkä niistä ottaa. Pääasia, että se pesee puhtaaksi.

Valtuustoehdokkaan valitseminen on hankalampaa.

Kokoomus ja SDP ovat kuin Omo ja Bio Luvil. Eroa on vain etiketissä.

SDP on yrittänyt tehdä eroa hallituskumppaniinsa vaatimalla sote-uudistukseen takuuta, ettei palveluita yksityistetä.

Silmänlumetta. Hämeenlinnassa ainakin kokoomus ja demarit ovat olleet yksissä tuumin yksityistämässä vanhusten ympärivuorokautista hoivaa, eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa.

Täkäläinen vanhustenhuolto toimisi todella huonokuntoisissa ja epäkäytännöllisissä tiloissa, jos vanhoista laitoksista ei olisi luovuttu.

Sijalle ovat tulleet yksityisten palveluntuottajien ajanmukaiset tilat. Kaupungilla ei olisi ollut ikinä varaa rakentaa niin paljon uutta hoivatilaa.

Yksityistämisestä ei siis synny eroa kokoomuksen ja demarien välille.

Kokoomusta on kumminkin helppo jättää äänestämättä sen puoluevaltuuston sairauslomiin esittämän karenssin takia.

Myös monet nuorkokoomuslaisten kannanotot ovat sitä luokkaa, ettei taida sinne päin ääntä herua.

Vaalikeskustelussa Verkatehtaalla kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila esitti niin monta puoli- ja epätotuutta, että kepua en ainakaan äänestä.

Perussuomalaisten vaalitilaisuudessa torilla puheenjohtaja Timo Soini puhui saman puheen kuin ennen eduskunta- ja presidentinvaaleja.

Vain lukuja oli vähän päivitetty. Tuskinpa Hämeenlinnan kaupunginvaltuusto pystyy paljonkaan tekemään EU:n talouskriisille.

Torilla oli paljon väkeä. Se huuma, jota oli ilmassa eduskuntavaalien alla, kuitenkin puuttui. Kokoontuminen oli kuin mikä tahansa vaalitilaisuus.

Muiden puolueiden edustajat kadehtivat silti Soinin yleisönsuosiota.

Perussuomalaisten vaalimökillä tarjottiin karkkeja. Kokoomuslaisilla oli tulitikkuja ja kahvia. Kepu tarjoili pipareita ja mehua. Demarit antoivat ruusun, joka tosin lakastui seuraavana päivänä. Persujen karkki oli kova.

Vasemmistoliiton vaalimökin huomasin vasta hypättyäni autoon. Vihreitä ja kristillisdemokraatteja ei näkynyt.

Lopuksi ei auttanut kuin muistella, ketä kaikkia on tullut työn puolesta haastateltua viime vuosina.

Siltä pohjalta löytyi ehdokas. Hän on kukkahattutäti, elää uusperheessä ja suhtautuu suopeasti vähemmistöihin. Tuntee siis elämää.