Kolumnit Uutiset

Kukoistuksen salaisuus

Olen aika huono hortonomi. Hankin kesäkukkien siemenet ja perennat. Haaveilen tulevasta kukinnasta ja rehevästä puutarhasta. 

Usein siemenet joutuvat odottamaan maahan pääsyä ja perennat saattavat kuivahtaa ennen istutusta. Kun sitten saan istutukset tehtyä, kastelun ja lannoituksen kanssa on vähän niin ja näin. Kun taimet jäävät oman onnensa varaan pitkäksi aikaa, jää kasvien vihreys ja värikkyys, kauneus ja elinvoima kokematta.  

Iittalan taidetalon näyttelyyn haimme kesäkukat paikalliselta puutarhalta. Saimme mukaamme taimet, mullat ja lannoitepullon. Ohje kuului: antakaa kukille vettä ja kunnolla lannoitetta, joka päivä! Niin me teimme. Jokainen vuorollaan kasteli ja lannoitti. Ja kukkaistutukset kukoistivat valtoimenaan, anteliaasti tuoksuvina, ryöppyinä köynnöstäen, pitkälle syksyyn. 

Taideyhdistyksiä voisi verrata kukkaistutuksiin. Ne toimivat  pääasiassa pienten avustusten ja aktivistien vapaaehtoisvoimin. Kun tukisummat vielä entisestään hiipuvat, loppuu monen toiminta kokonaan. Taide ja kulttuuri näivettyvät ilman hoitajia, jotka tuovat lämpöä, valoa ja virkeitä ideoita. 

Osa yhdistyksistä paikkaa julkisen sektorin ehtyvää tarjontaa, työllistää työttömiä ja ehkäisee syrjäytymistä. Taideyhdistys ArsHäme ry. tekee sosiaalisesti sitoutunutta työtä mallikkaasti.  

Mallin kehittämiseksi yhdistys on hakenut rahoitusta ja yhteistyökumppaneita. Ja nyt tuloksia voi mitata ja tarkastella monelta kantilta: taiteilijoita on työllistynyt ohjaajiksi, osallistujat ovat saaneet kiinni elämisen syrjästä ja kaupunki yhteistyökumppaneita asioiden hoitamiseen. 

Mutta hankkeisiin liittyvä työ sosiaalisektorilla on pienelle yhdistykselle haastavaa. Se vie aikaa ja voimavaroja varsinaiselta toiminnalta taiteen parissa. Tarvittaisiin uusia ajatuksia työn jakamisesta ja järjestämisestä. 

Kun rahaa on vähän eikä enemmästä ole toivoa, pitää löytää uusia tapoja tehdä yhteistyötä. Espoon kaupunki on tehnyt kulttuuristrategian uudella tavalla yli hallintorajojen ja jopa kunta- maakunta- ja valtiorajojen. Mukana on ollut myös yrityksiä ja poliittisia avainhenkilöitä. 

Hallinnon työkaluksi tehty strategia on kehitelty ajatushautomoissa. Kuulostaa hyvältä ratkaisulta: Yhdessä suunnitellen eri osapuolet sitoutuvat asiaan. Yhdessä tekemällä saadaan synergiasta etuja ja syntyy säästöjä.  Yhdessä ennakoidaan elinympäristön muutoksia. 

Kaupunkeja ja kuntia, joissa tehdään yhteistyötä yli hallinnonalojen ja muiden rajojen, on muuallakin Suomessa.  Ne näkevät kulttuurin voimavarana koko kaupungin kehittämiseen. 

Toivottavasti myös Hämeenlinnalla ja seutukunnalla on ymmärrys kulttuurin ja yhteistyön merkityksestä kasvun ja kukoistuksen luomisessa. Ja toivottavasti yhdistysten työn arvo tunnustetaan ja tuet säilyvät, jotta kulttuuri voi kukoistaa entistä komeammin. 

 

Sirpa Haapaoja

Kirjoittaja on hämäläistynyt kulttuurituottaja ja kuvataiteilija, Janakkala.