Uutiset

Kullankallis perintövero

Perintöasiat eivät ole mummolavierailujen kuumimpia puheenaiheita. Veronmaksajien keskusliiton lakiasiain johtaja Vesa Korpelan mukaan kissan voisi kuitenkin nostaa pöydälle jo hyvissä ajoin.

– Kun perillinen ei kehtaa ottaa asiaa puheeksi, perittävien on usein yritettävä ottaa asioista selvää itse, Korpela sanoo.

Asioiden suunnittelusta etukäteen voi olla rahanarvoista hyötyä. Tapaukset, joissa perintöveron maksaminen on vaatinut lainan ottamista tai perinnön myymistä, eivät ole harvinaisia.

– Parempi on ottaa asioista selvää etukäteen, Veronmaksajien keskusliiton Kanta-Hämeen alueosaston puheenjohtaja Kalervo Ylinen myöntää.

Ylisen mukaan ihmiset kyselevät aktiivisesti tietoa perintöverotuksesta.

– Se puhuu siitä, että epätietoisuutta on paljon, Ylinen uskoo.
Perintöverolain uudistamiselle on pätevät perusteet.

– Laki on laadittu osin viime vuosisadan alun perusteilla. Kuitenkin ihmisten varallisuus kasvaa ja perhesuhteet monimutkaistuvat koko ajan, Korpela sanoo.

Perintöveron on arvioitu tuottavan valtiolle tänä vuonna noin 450 miljoonaa euroa, ja siksi valtion haluttomuus veron poistamiseen on helppo ymmärtää. Monen veronmaksajan näkökulmasta perintövero on kuitenkin kaksinkertaista rahastusta, sillä verot on jo kertaalleen omaisuudesta maksettu esimerkiksi tulo- tai varallisuusverona.

Nostattaa tunteita ja keskustelua

Vero on nostattanut tunteita aina, mutta perinpohjainen julkinen puinti on vasta alkanut. Jotkut kannattavat veron poistamista kokonaan, toiset sen lieventämistä. Osa huolehtii, mistä valtio ottaa rahat, jos vero lopetetaan. Mielipiteet menevät iloisesti ristiin jopa poliittisten puolueiden sisällä.

– Perintövero herättää varmasti keskustelua. Siihen liittyy niin paljon tunnetta, Veronmaksajien Korpela uskoo.

Keskustelu perintöverosta todennäköisesti vain kiihtyy lähivuosina, kun suuret ikäluokat – oikeastaan ensimmäiset suuret perijäpolvet – alkavat tehdä tuttavuutta
perintöverokarhun kanssa ja jättää perintöä. Verokertymä kasvaa tulevaisuudessa entisestään ja verosta luopuminen käy aina vain hankalammaksi.

Oikeusministeriö valmistelee perintöoikeuden kokonaisuudistusta varovaisesti. Uudistamistarvetta selvittänyt työryhmä on nostanut esille mm. lesken ja aviottoman elämänkumppanin aseman sekä rintaperillisten eli jälkeläisten lakiosan. Uudistusten toteuttamisessa tulee olemaan vuosien työ, jossa kärkeviä mielipiteitä ei varmasti säästellä.

Avopuolisolle vero kolminkertaisena

Nykyisessä lainsäädännössä perilliset on perintöverotuksessa jaettu kolmeen veroluokkaan. Ensimmäiseen veroluokkaan kuuluvat mm. vainajan aviopuoliso, lapset, lapsenlapset, vanhemmat ja puolison lapset. Lapset ovat niin sanottuja rintaperillisiä.

Toisessa veroluokassa ovat vainajan sisaret, veljet ja näiden jälkeläiset. Kolmanteen veroluokkaan kuuluvat muut sukulaiset ja sukuun kuulumattomat. Avopuoliso lasketaan ventovieraaksi eli kolmanteen luokkaan kuuluvaksi. Hän ei voi periä toista avopuolisoa ilman testamenttia.

Kukin perillinen maksaa veron omasta osuudestaan jäämistöön. Perintöveron määrä muotoutuu sukulaisuussuhteen eli veroluokan lisäksi perintöosan eli henkilön saaman perinnön suuruuden mukaan. Esimerkiksi yli 50 000 euron suuruisesta perinnöstä lähisukulainen joutuu maksamaan veroa 16 prosenttia.

Vero on toisessa veroluokassa kaksinkertainen ja kolmannessa luokassa peräti kolminkertainen eli korkeimmillaan lähes 50 prosenttia.

Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtaja Matti Louekoski kantoi maanantain Hämeen Sanomissa enemmän huolta leskien ja rintaperillisten kuin kaukaisten perillisten asemasta.

Veronmaksajien liiton Korpela pitää kuitenkin juuri kolmannen veroluokan korkeaa veroprosenttia ongelmallisena.

– Kun ihminen testamentilla määrää omaisuuttaan jollekin, on tämä taatusti ollut läheinen vaikkei sukua olisikaan. Sairaasta naapuristaan vuosia huolehtinut voi hyvin olla läheisempi kuin vieraantuneen siskon pojat, Korpela esittää.

Avoparin rinnastamista aviopariin hän ei silti kannata.

– Siihen riittää papin luona käynti, Korpela heittää.

Hankala maksuasteikko

Korpelan mielestä lesken hallintaoikeuden ja vainajan lasten aseman välistä ristiriitaa tulisi pohtia nykyistä tarkemmin.

– Leskellä on oikeus pitää asunto omassa käytössään. Jos leski on nuori, perilliset joutuvat maksamaan veron heti vaikka saavat perinnön vasta esimerkiksi 20 vuoden kuluttua. Veron määrä voi olla suuri, ja jos perilliset ovat koululaisia, veron maksaminen on mahdotonta, hän toteaa.

Tällaisissa tilanteissa leski yleensä maksaa perintöveron. Huonot välit perheenjäsenten välillä voivat kuitenkin aiheuttaa ongelmia, kuten kaikissa perintötilanteissa.

– Jos leski ei maksakaan, niin vero voi mennä ulosottoon asti. Koska lesken asuntoa ei lain mukaan voi ulosmitata, ulosottomies vie sitten omansa vaikka koululaisten kesäansioista, Korpela sanoo.

Korpelan mukaan myös perintöveron nykyinen maksuasteikko kaipaa ehdottomasti tarkistamista. Leski joutuu Suomessa leskivähennyksen jälkeen maksamaan perintöveroa jo 6800 euron suuruisesta perinnöstä. Esimerkiksi Ruotsissa vastaava summa oli 30 000 euroa, ennen kuin perintövero lopetettiin vuodenvaihteessa kokonaan.

Kovin moni perinnöksi jäänyt asunto ei vain ole arvoltaan alle 6800 euron, eli verolta on hankala välttyä. Useissa Euroopan maissa verotettavan omaisuuden arvon alaraja onkin korkeampi kuin Suomessa.

Lapsellisella avioparilla vähiten ongelmia

Yleisin perhemuoto perintöasioissa on Korpelan mukaan aviopari, jolla on lapsia. Näissä tapauksissa perinnönjaossakin on vähiten ongelmia. Kun aviopuolisoista toinen kuolee, puolisoiden omaisuus yleensä lasketaan yhteen ja puolitetaan.

Tämän osituksen voi estää vain avioehdolla.
Osituksen jälkeen leski saa omaisuudesta puolet ja toinen puolikas jaetaan lasten eli rintaperillisten kesken.

– Melko yleinen harhakäsitys on, että leski saa puolet vielä toisestakin puolikkaasta, Korpela toteaa.

Uusperheissä omaisuuden siirtyminen kuolleen puolison lapsille voidaan varmistaa avioehdolla. Näin omaisuus ei karkaa toiseen sukuhaaraan.

Hajauta, hyppää ja hallitse

Maksettavaa perintöveroa on mahdollista keventää muutamilla konsteilla. Yleisimmin käytettyjä konsteja ovat hajauttaminen, hyppääminen ja lahjoittaminen.

Hajauttamisessa on kyse yksinkertaisimmillaan siitä, että perinnölle järjestetään mahdollisimman monta perillistä. Tällöin perintöverokin jakautuu useammalle maksajalle.

Hyppäämisellä tarkoitetaan jonkin sukupolven yli hyppäämistä, eli perinnön siirtymistä esimerkiksi isovanhemmilta suoraan lapsenlapselle. Näin yksi veronmaksukerta putoaa pois. Se edellyttää ensisijaisen perijän kirjallista luopumista perinnöstä. Vasta sen jälkeen perintö menee hänen lapsilleen.

– Luopumisessa pitää olla tarkkana, sillä omaisuuteen ei silloin saa millään tavalla kajota tai määrätä siitä, Korpela painottaa.

Jos luopumista suunnitteleva erehtyy osallistumaan perinnönjakoon, voi edessä olla verosäästön sijaan tuplavero. Verottaja saattaa nimittäin tulkita perillisen ensin perineen jotakin ja sitten lahjoittaneen sen eteenpäin.

Joitakin ratkaisuja voi tehdä jo elävien kirjoissa ollessaankin. Sukulaisilleen voi esimerkiksi antaa lahjoja – pääsääntönä silloinkin on, ettei alle 3400 euron arvoisesta lahjasta tarvitse maksaa lahjaveroa.

Jotkut ovat käyttäneet myös ns. hallintaoikeutta verottajan kirveen terän tylsyttämiseen.

– Lahjoitetaan esimerkiksi kesämökki, mutta pidetään sen hallintaoikeus itsellä. Se pienentää lahjaveroa, ja toisaalta mökki ei enää sen jälkeen kuulu kuolinpesään, Korpela tietää.