Kolumnit Uutiset

Kultapadasta hyötyy jokainen

Yllätyin perin pohjin, kun haastattelin Riihimäellä Eero Yrjö-Koskista. Hän totesi, ettei kaivostoiminta välttämättä merkitse katastrofia ympäristölleen tai ihmisille. Mies, joka ehti johtaa Suomen luonnonsuojeluliittoa vuosien ajan.

Yrjö-Koskinen ei ole kääntänyt takkiaan, vaan on harvinaisen selväjärkinen luonnonsuojelija. Koska yhteiskuntamme on mikä on, luonnon puolesta on tehtävä työtä oikeilla työkaluilla. Itsensä kahlehtiminen kaivinkoneisiin voi nousta otsikoihin, mutta tuloksiin päästään pyöreiden pöytien ääressä.

Jokainen haaveilee kultapadasta sateenkaaren päässä. Kun se sitten löytyy oman kunnan alueelta, on vaikea toppuutella kaivoksen perustamista. Kaivos takoo yhtiölle kymmenien miljoonien vuosituottoa ja merkitsee kymmeniä tai satoja työpaikkoja paikkakunnalle. Pitää löytyä oikea tapa perustaa kaivos ja minimoida haitat.

Kun Talvivaaran nikkelikaivoksen altaat pettivät, ministerien oli pakko tehdä jotakin, että kaivosalalle langennut synkkä varjo saadaan väistymään. Lainsäädäntö on jo tiukkaa, mutta Suomessa halutaan jotakin vielä enemmän.

Juuri tässä astui myös Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja kuvaan. Hän istui pyöreän pöydän ääressä heti alusta lähtien, kun Sitra lähti vetämään ja rahoittamaan vastuullisuuden kehittämistä kaivosalalla.

Idea on mainio ja sopisi aika monelle muullekin alalle. Kootaan kaivosyhtiöiden johtajat ja kaivoksen ympäristön ihmisten edustajat yhteen. Tuttuus ja keskustelu helpottavat yhteisymmärrystä.

Kaivoksille on rakennettu työkalupakit, joihin on koottu ohjeet vastuulliseen toimintaan. Nettiin viedään yhteiskuntavastuuraportit, joissa esitellään kunkin yrityksen toiminta avoimesti.

Kaivoksille on luotu myös luokitusjärjestelmä. Aivan samoin kuin maat rankataan kansainvälisesti AAA, A tai B -luottoluokkiin, kaivosten odotetaan tavoittelevan parasta luokitusta. Mutta katsooko metallia hankkiva teollisuus metallin tuottajan vastuullisuusluokitusta?

Toiminta on kunnossa, kunhan täyttää lain edellytykset. Luokituksessa tämä merkitsee sijoittumista vasta C-tasolle. Kaikki lakisääteisen päälle saavutettava merkitsee kipuamista uudelle tasolle. Paras taso on kolmen A:n luokka.

Luokitus on nerokas idea, jos se kannustaa kaivoksia parantamaan toimintaansa. Se merkitsisi vaikkapa entistä puhtaammaksi suodatettuja vesiä, vähemmän melua ja pölyä. Asukkaat kiittävät ja kaivoksen maine on kunnossa.