Kolumnit Uutiset

Kulttuurivieras: Ahneesti sekaan syksyn seikkailuihin

Syyskausi on alkanut opiskeluissa, kulttuurissa ja harrastuksissa. 

Olen ahminut jo usean koulutuspäivän tiedottamisessa, taloudessa ja hallinnossa. Tampereen Teatterikesän ohjelmistosta mässäilin viime kauden kiinnostavimmat esitykset kautta maan ja nyt on nälkä nähdä tämän kauden avajaisesitykset. Joka viikko on nähtävä vähintään yksi ensi-ilta jossakin teatterissa. 

Muutkin tarttuvat ahneesti syksyn tarjoamiin mahdollisuuksiin. Opistot, seurat ja liikuntakeskukset täyttyvät harrastajista. 

Kesän jälkeen on intoa harrastaa ja valmistautua syksyn pimeään pitämällä huolta kehosta ja mielestä. 

Yritän jo hieman hillitä syksyistä intoa tarttua uusiin asioihin. Että osaisi jakaa voimansa oikein jouluun saakka. Festina lente, kiiruhda hitaasti. Yritän pitää tuon moton mielessäni. 

Muuten maailma ympärilläni tuntuu ahnehtivan liikettä ja muutosta. 

Eduskunta palasi töihin ja hetimiten työttömyysturvaa oltaisiin leikkaamassa. Entä kuka tietää, miten kiky ja sote todella vaikuttavat? Mihin katosivat junavuorot? Miksi bussiaikatauluja ei saada samaan osoitteeseen netissä? Mikä onkaan oikeankokoinen työssäkäyntialue? 

Taiteilijaperheessä kasvaneena ja elävänä nämä ja monet muut asiat kummastuttavat minua. Kiertävillä teatteriesityksillä, muusikoilla ja bändeillä työssäkäyntialue on Suomi tai Eurooppa tai maailma. 

Parhaat keikkapäivät ovat viikonloppuina, eikä niistä saa sunnuntai- tai ylityökorvauksia. Esitykset ovat illalla tai yöllä. Kaikki etuudet on leivottu palkkion sisään ja palkkion suuruus perustuu markkinatalouden lainalaisuuksiin. Omat eläkemaksut pitää maksaa itse. Palkkaa saa keikoittain ja kaksi kertaa vuodessa, kun Teosto tilittää kertymänsä juhannuksen ja joulun tienoilla, jos on teoksen luoja. Lomarahat ja etenkin lomaltapaluurahat ovat tuntemattomia kummallisuuksia. 

Entäpä työn ergonomia; vetoisan bussin penkit, liukas keikkalava sateessa. Taukotilatkin ovat useimmiten mitä ovat. Saniteettitilat sijaitsevat bajamajassa tai bussissa. Väsynyttä keikkaa ei saa antaa koskaan. Aina on oltava parhaimmillaan ja yleisön rahojen väärtti. Ei ihme, että palautusjuoma ei aina ole terveellisimmästä päästä sekään. 

Kirjailijoilla ja kuvataiteilijoilla tilanne on samanlainen. Jos teos myy, saat palkkaa. Jos ei myy, kerää itsetuntosi ja tee uusi teos, anna kaikkesi ja odota, että se kiinnostaisi paremmin.

Silti näihin ammatteihin on kova tunku. Muissa töissä edellä mainitut olosuhteet koettaisiin epäinhimillisiksi. Hingutaan ahnehtimaan reissuromantiikkaa. Vapaudesta maksettava hinta on turvattomuus.

Ekonomistit sanovat, että Suomi on nyt parhaassa kasvuvauhdissaan pitkään aikaan. Tämä näkyy valtakunnallisesti monilla aloilla ja tietty kulttuurinkin myynnissä. Ihanaa. Tartutaan ahneesti syksyn tarjoamiin mahdollisuuksiin.

 

Kirsi-Kaisa Sinisalo

kirsi-kaisa.sinisalo@hmlteatteri.fi
Kirjoittaja Hämeenlinnan Teatterin johtaja