Kolumnit Uutiset

Kumma juttu, ettei rahaa ole sairaiden hoitoon

Helsingillä ja sen ympäristökunnilla on ongelma. Kuuden kunnan sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin pitäisi päivittää tietojärjestelmänsä.

Nykyiset tietosysteemit ovat vanhoja, vanhanaikaisia ja kuntien tiedonhallinnan koneet eivät keskustele keskenään.

Apotti-hanketta on valmisteltu otsa hiessä vuosikaudet ja nyt pitäisi kuudessa kunnassa syntyä operaatiota tukevia päätöksiä.

Hetkinen, melkein unohtui, että rutistuksen hinnaksi on laskettu 350–450 miljoonaa euroa.

Todetaan, muodin mukaisen avoimuuden hengessä, hinnaksi 500 miljoonaa euroa, koska loppulasku on aina vallan muuta kuin arvio.

Ei, luvussa ei ole kirjoitusvirhettä. Summa on tylysti 500 miljoonaa euroa.

Valmisteleva työ on vesittymässä, sillä Espoo hyppäsi liikkuvasta junasta pois.

Jostain kumman syystä espoolaiset päättäjät laskivat hankkeen liian kalliiksi ja tulokset hämärän peitossa oleviksi. Espoo myös yskii, että sosiaali- ja terveyspuolen tietohallinto on koko Suomen ja siksi valtion ratkaistava ongelma.

Espoon painotuksissa on totta noin toinen puoli. Se unohtaa, että vanhoilla koneilla on myös hinta, joka kääntyy tehokkuuden mittauksessa rajusti pakkaselle – eikä vain tammikuussa.

Apotti nousi otsikoihin samaan aikaan valtiovarainministeriön ylijohtajan Silja Hiironniemen suuren paljastuksen kanssa.

Kunnilla on 535 valtion määräämää tehtävää, summasi Hiironniemi.

Kauheaa, vastasi kaiku kautta Suomen. Tehtäviä pitää karsia! Kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) valmistelee oikein vapaakuntakokeilua kahleiden katkaisemiseksi.

Apotin 500 miljoonan euron hintalapun valossa voi kysyä, jäikö valtiolta sittenkin yksi kuntia komentava käsky tekemättä.

Se määräys olisi koskenut kuntien sosiaali- ja terveyspuolen tietojärjestelmien ostoa.

Ensin kunnat hankkivat sopimattomat koneet ja kun ongelmaa yritetään ratkaista, kunta voi Espoon tapaan kunnallisen itsehallinnon nimeen estää remontin.

Apotin valossa on aika kysyä, miten suuri siunaus itsehallinto kuntineen on suomalaisille – tässä tapauksessa Helsingin seudun asukkaille ja sairaille.

Kannattaako hinta maksaa? Onko kysymys rahan tuhlauksesta ja voimavarojen väärinkäytöstä?

Kysymykseen löytää vastauksen, jos oivaltaa Apotin ja itsehallinnon yhteyden. Kunnat ovat rakentaneet tietohallintoa kuin terveydenhuolto eläisi kunnanlääkäriaikaa.

Kaiken keskellä elämme vuotta 2013 modernissa tieto-Suomessa – ja ihmettelemme, miksi terveydenhuolto potee rahapulaa.

Maa tulvii apotteja, stadilaisten tyhmyydelle ei ole tilaa naureskella.

Tästä on kysymys: ajanmukaisessa sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnassa Suomessa ei voi olla kuin yksi kunta.

Päivän lehti

6.4.2020