Uutiset

Kummirinki kasvoi Nakurun lapsiksi

Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen nettisivuilla on parhaillaan menossa äänestys hyvästä kumppanuushankkeesta. Loppusuoralle on yltänyt seitsemän kansalaisjärjestöjen hanketta. Mukana on myös Hämeenlinnan seudulla toimiva Nakurun lapset -järjestö.

Nakurun lapset henkilöityy yhä, aivan oikein, Anna-Liisa Jarkkoon, jonka ideasta toiminta lähes 20 vuotta sitten alkoi.

Anna-Liisa Jarkko ja miehensä Heikki Jarkko olivat 1980-luvulla työkomennuksella Keniassa, Nakurun kaupungissa.

– Koska minulla oli puolipäivätyö, jäi aikaa miettiä järkevää tekemistä runsaalle vapaa-ajalle. Ruotsalainen ystäväni vei minut paikalliseen lastenkotiin, jota jo tuolloin johti mama Justine, Justine Oduya. Puitteet olivat ränsistyneet, mutta lapset ihania. Tuli halu tehdä jotain.

Kummiringistä yhdistykseksi

Muutamien sattumien kautta Suomesta alkoi löytyä ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita kustantamaan lasten koulunkäyntiä ja muita menoja. Syntyi kummirinki.

– Se oli pitkään hyvin löyhä ja epävirallinen yhteisö. Kummeilla ja kummilapsilla oli kuitenkin suora yhteys toisiinsa. Järjestettiin jopa kummimatkoja ja niitä järjestetään edelleen.

– Viime vuosikymmenen puolivälissä tuli paineita lastenkodin tilojen kunnostamiseen ja muuntamiseen. Kumppanimme kertoi kasvavista aids-orpojen määristä ja tarpeesta saada heidät avun piiriin. Heikki keksi, että järjestäytymällä yhdistykseksi, meillä on mahdollisuus hakea ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroista avustusta. Silloin perustettiin Nakurun lapset ry.

Nakurun lapsilla on edelleen hyvin laaja kummirinki. Kummeja on yli 200. He avustavat lastenkodin lasten koulunkäyntiä. Monet kummeista ovat olleet mukana jo pitkään ja todella sitoutuneet kummiuteensa.

Nyttemmin erilaisten kehitysyhteistyöhankkeiden myötä Keniasta ja Suomesta on löytynyt lastenkotia pyörittävän Child Welfare Society of Kenyan rinnalle uusia yhteistyökumppaneita.

– Tärkeää on, että peruskoulun jälkeen lapset pystyvät jatkamaan opintojaan saadakseen ammatin, Anna-Liisa Jarkko muistuttaa.

Nakuruun onkin rakennettu ammattikoulu. Kumppaneina hankkeessa ovat olleet Hämeen ammattikorkeakoulu ja kenialainen kansalaisjärjestö Nakuru Christian Professional Association.

Lastenkodin lapsimäärä on kasvanut koko ajan. Lastenkoti on saanut Kenian hallitukselta maata Nakurun lähettyviltä Njorosta.

– Ideana on, että siellä voitaisiin viljellä erikoiskasveja, esimerkiksi yrttejä, lääkekasveja ja vihanneksia, joista saataisiin lastenkodille tuloja. Samalla vanhemmat lapset voisivat olla siellä töissä. Vielä unelman tasolla on ajatus siitä, että sinne voitaisiin perustaa maatalousoppilaitos. Onhan meillä lupaus asiantuntija-avusta Hamkin Lepaan yksiköstä ja Keniassa on viritelty yhteistyötä Egertonin yliopiston kanssa.

Hanketta edistämään Jarkot ja kolmas Nakuru-aktiivi Heljä Vänskä matkustavat lähiviikkoina.

Pikkuhankaluuksiin ei pidä juuttua

Nakurun lasten toiminta on saanut kiitosta, yhdistys on mm. palkittu Ursula-tunnustuspalkinnolla pitkäjänteisestä kummitoiminnasta. Anna-Liisa Jarkko muistuttaa, että yhdistyksessä on nykyään runsaasti toimijoita, jotka ovat tuoneet toimintaan uutta verta ja voimaa.

– Satuin vain olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olen etuoikeutettu saadessani yhä olla mukana tällaisessa auttamisessa. Aikoinaan aloitettiin mama Justinen kanssa pienestä Nakurussa, mutta sitten virta vain vei, eikä pois ole päästy.

Ei yhteistyö aina ole ollut yhtä auvoa, niin kuin ei missään yhdistyksessä tai kehityshankkeessa.

– On meillä ollut suoranaisia kuolonkohtiakin. On tosissaan pitänyt miettiä, kuinka jatketaan. Niiden yli on kuitenkin päästy. Tärkeää on, että on perusluottamus kumppaniin.

Suomalaisella halki, poikki ja pinoon -mentaliteetilla ei Keniassa välttämättä pötkitä pitkälle. Toimintakulttuurit ovat erilaiset. Kukaan ei voi esimerkiksi kiistää, etteikö korruptio olisi edelleen suuri ongelma.

– Aivan pieniin nippeleihin ei kannata kompastua, silloin koko hankkeen toimivuus vaarantuu. Kokemus opettaa luovimaan kulttuurien välissä siten, että tuloksia saadaan.

Anna-Liisa Jarkko sanoo, ettei saa jäädä tuijottelemaan pieniä hankaluuksia.

– Niiden yli voi nähdä, kun on visio, jota toteuttaa.

HANNA ANTILA-ANDERSSON