Uutiset

Kummitus kuuluu kulmaansa

”Kummilan Kummituksen” hävittämistä vaaditaan näköjään noin kymmenen vuoden välein. Taas on tullut purkamisen aika. Nyt perustelut alkavat konkurssiseikkailuillaja ”rumuudella”. Lukekaa Jyrki Maunulan mainio historiikki ”Rakentajan vuodet”. Palautuu mieleen, että Kummila-yhtiö on sentään muutakin saanut aikaan kuin paljon palstamillejä oikeudenkäyntiselostuksista.

Ei betonihärveliä saa siitä moittia, jos joillain ahneuden ja moraalin summa on negatiivinen.

Miten muuten vanhan kirjaston vieressä oleva pronssityttö liittyykään Kummilaan? Häntä ei ole vaadittu hävitettäväksi.

On hupaisaa, että kun betonirakennelma, josta en pidä, tummuu ja raidoittuu sään vaikutuksesta, se ”ränsistyy”. Kun sama vaikutus iskee kirkkoon tai ratsastajapatsaaseen, se ”patinoituu arvokkaasti .

”Rumuus” on vaikea käsite. Kunnollista mittaria ei ole. Kuinka edustavia ja puhuttelevia ovat uuden Reskan ”Morri ja Möykky”? Betonia nekin, ja sää tekee jälkensä aikanaan….ja spraymaali.

Ei teokselle ole rasitteeksi se, että siitä jotenkin näkee mitä pyritään viestimään. Jossain tapauksessa asia on jopa eduksi.

Kummitus antaa sentään viestiä rakentamisesta: siinä on oikeaa ainetta, talon rungon selkeyttä, rakentajat ja rahoittajat pönäkkänä paikalla.

Rakennusalan ammattilaiselle aukeaa Iisaa: ”jänteviä, selkeitä linjoja sekä mielenkiintoisia voimien vaikutussuhteita, yhden yksinkertaisen rakenneosan monipuolinen ja visuaalisesti avara käyttö lisää kokemuksen nautittavuutta, henkilöhahmojen ryhdikäs sijoittelu tuo työhön lopullisen balanssin”. Kiitos Kari Juva ja Esko Tuovinen. Kiitos Kummila.

Otettaisiinko taas kymmenen vuoden aikalisä. Kyllä maailmaan erilaisia härveleitä mahtuu, niitä löytyy kyllä niin sanotun taiteenkin puolelta. Annetaan Kummituksen olla kuopassaan, katsotaan uutta paikkaa sitten, kun moottoritietä katetaan.

Uljas de Tonaatio

Hämeenlinna

Päivän lehti

4.12.2020

Fingerpori

comic