Kolumnit Uutiset

Kumpi tuli ensin, rakenne vai ihminen?

Tänään kohuakin aiheuttanut Suvivirsi saattelee lukuisat oppilaat kesäksi muihin tunnelmiin. 

Omista kouluvuosista ja kevätjuhlista on jäänyt vahvoja muistoja. Sinisiä punaisia ruusunkukkia tarjottiin laulun muodossa eläkkeelle lähtevälle rehtorille. Kesken runonlausunnan pyörtynyt, suorilta maahan tömähtänyt vierustoveri on muistoissa näin juhlapäivänä. Kevätjuhlaesitysten lisäksi itse koulunkäynti on jättänyt jäljen.

 

Se tapahtuu muuten helposti. Ihan aikuisen ihmisen taantuminen takapenkin teiniksi. Näin aikuisiällä luokkahuoneessa tai ihan vain luokkahuonetta muistuttavassa tilassa ollessani minun täytyy ihan erityisesti keskittyä olemaan aikuinen ajatteleva ihminen.

Meidän yhteiskunnassa arvostetaan rakenteita. Rakenteet tuovat turvallisuutta ja jäsentävät toimintaa. Minä opettaja, sinä oppilas.

Samalla, kun rakenteet määrittelevät toiminnan tavoitteita sekä roolejamme ja sanat luovat todellisuutta, voimme jäädä niiden vangiksi. 

Jäsennämme ja suuntaamme huomiomme rakenteiden emmekä toiminnan tai ihmisen mielenkiinnon ja osaamisen mukaan. Mitä odottaa opiskelijalta? 

Entä asiakkaalta? Mitähän saisi aikaan tekijä?

 

Esimerkkiä ikäihmisten palvelutoiminnan raportoinnin kehittämisestä voi hyvin soveltaa moneen muuhun toimintaympäristöön. Kyseisessä tapauksessa ikäihmisten läheiset saivat säännöllisesti tarkan raportin omaisensa syömästä ruuan määrästä ja unen pituudesta, kuten ohje määräsi. 

Raportointimenetelmää haluttiin kehittää ja uuteen malliin sisällytettiin lisää kysymyksiä. Miten henkilö voi tänään? Mikä henkilöä ilahdutti tänään?

Uudessa mallissa toiminnan tavoitteet olivat kokeneet päivityksen ja ikäihmisten kanssa toimineiden työntekijöiden oli keskityttävä entistä enemmän vuorovaikutukseen voidakseen raportoida eteenpäin omaisille. 

Huomio suuntautui toisin ja tapa tehdä työtä muuttui ihmisläheisemmäksi, kun asiakkaasta tuli ihminen.

 

Oikeiden kysymysten esittäminen on tärkeämpää kuin täsmällisten vastausten antaminen.  Toiminnan tavoitteet määräytyvät toimintaympäristön mukaisesti. Tarkoituksenmukaisten tavoitteiden määrittäminen on parhaimmillaan yhteispeliä.

Sen lauluja laulat kenen leipää syöt. Rakenteet määrittelevät valitettavan paljon toiminnan luonnetta myös erityistaidetoiminnassa, joka toteutuu useimmiten kunnan järjestämässä tai ostamassa päivä- tai työtoiminnassa. Hallinnollisesti siis sosiaalisektorin alaisuudessa sen mukaisine tavoitteineen.

Toinen merkittävä toimintaympäristö erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden tekemän taiteen synnylle on vapaan sivistystyön piiriin kuuluvien tahojen järjestämät kurssit, joissa harrastetaan ja opitaan uusia asioita.

 

Erityisen tuen tarpeessa olevat taiteen tekijät uhkaavat jäädä ikuisiksi harrastajiksi, oppilaiksi tai kuntoutujiksi, koska meidän rakenteemme eivät tunnista ja tunnusta heitä taiteilijoiksi. Vuosia toiminnassa mukana ollutta taiteilijaidentiteetin omaksunutta, valtavalla vimmalla taidetta tekevää taiteilijaa kutsutaan opiskelijaksi, koska meidän täytyy tehdä niin.

 

Kirjoittaja on Kettukin toiminnanjohtaja, Hämeenlinna.
 

Päivän lehti

29.5.2020