Uutiset

Kun jo melkein kaikki pelottaa

Toimitukseen soitti pelokas ihminen. Ilmeisen monet muutkin ovat alkaneet oikeasti pelätä lintuinfluenssaa.

Eihän meillä nyt ole huolen häivääkään, kun kaikki on hyvin täällä lintukodossamme.

Tiedättehän huolettomat taivaan lintuset. Eiväthän nekään pelkää mitään.

Yritetään nyt me ihmisetkin olla ihan rauhassa ja jatketaan elämää kuten ennenkin.

Nälkään, malariaan ja likaiseen veteen kuolee ihmisiä kuin kärpäsiä. Meillä ei ole niistä mitään riesanamme, joten ei kauheasti auta säntäillä turhanpäiväisten pelkojen takia.

Ihmisen ainoa oikea pelon kohde on useimmiten hän itse. Koidumme itse omaksi turmaksemme – ja läheistemmekin surmaksi.

Aika harvoin kukaan kuitenkaan puhuu autofobiasta – omaan itseen kohdistuvasta pelosta. Se kun ei myy mediassa.

Siellä kotona turvallisten takkatulien ääressä pitää muistaa, että aika moni on sinne kuollut, tai jos ei ole ihan päässyt hengestään, niin on joutunut ainakin tapaturman uhriksi.

Oma bravuurini on sulkea takan pellit, mennä sohvalle nukkumaan ja herätä vähän ajan päästä viittä vaille häkämyrkytyksen uhrina.

Voi että kotona on turvallista ja mukavaa, mutta se lintutauti.
Seuraavaksi menen ulos, liukastun portaissa, saan sähköiskun auton lämmitysjohdosta ja kaasutan kesärenkaat alla suinpäin valtatielle ikkunat umpijäässä.

Pitäisiköhän lähteä itseäni pakoon vaikka Ilamon piilopirttiin?
Sydänkohtaustakin voi joku pelätä tolkuttomasti ja syödä suruunsa varmuuden vuoksi oikein paljon rasvaista ruokaa ja jättää visusti käymättä lenkillä. Nälkäkin kun pelottaa ja lenkillä väsyttää. Ja kaikesta huolimatta pelottaa se lihominenkin.

Tuntematon ja epävarma pelottaa. Siksi onkin rauhassa purettava pelkoja oikeasta päästä. Harhaluulot on nujerrettava yksi kerrallaan. Tiistaina avattiin maksuton puhelinpalvelu, josta voi kysyä lintuinfluenssasta. Soittakaa sinne.

Voiko järvissä enää ensi kesänä uida, kun samassa vedessä pulikoivat arvaamattomilta muuttomatkoiltaan palanneet häikäilemättömät tappajasorsat? Tottakai voi. Entäs kun sorsat ahmivat mustikoita rantapöpeliköstä. Voiko samalle apajalle mennä? Tottakai voi.

Kukaan ei ole saanut lintuinfluenssaa luonnonlinnuista. Sorsastajankin pitäisi pelätä enemmän hutiloivaa metsästyskaveriaan kuin vesilintuja.

Pelkoja käytetään häikäilemättömästi hyväksi. Tätä nykyä on muodissa vihanlietsonta islaminuskoisten ja kristittyjen välillä.

Muslimimellakat ovat kaukana, mutta saa joku niistäkin päähänsä, että täällä pohjan perukoilla on muka syytä jotenkin kavahtaa toisuskoisia. Eikä ole.

Alistair Macleaninsa (1922-1987) lukeneet tietävät, että Pelko on aseeni. Asterixin ystävät puolestaan tuntevat päällikkö Aladobixin, joka pelkää vain taivaan putoamista niskaansa.

Kirja käteen ja peiton alle, kun oikein pelottaa.

Päivän lehti

27.5.2020