Uutiset

Kun kuolema ei pelota

Ralf Molander oli menehtyä Dakarin aavikkorallissa vuonna 2015. Silti moottoripyöräilijä haluaa sinne uudestaan. Kaikesta tästä hän maksaa noin sadantuhannen euron suuruisen hintalapun, joka vaaditaan kilpailuprojektin läpiviemiseen.

Ralf Molander avaa silmänsä.

Hän makaa eteläamerikkalaisella aavikolla: Hiekka polttaa selässä ja auringon paahteessa on 50 astetta lämmintä. Molander on hetki sitten ajanut moottoripyöränsä risteäviin ajouriin, jotka ovat heittäneet suomalaisen ilmalennolle.

Kaikki on tapahtunut hetkessä.

Molander tuntee, että peukalossa on jotain rikki. Mutta se on harmeista pienin, sillä moottoripyörässä oleva GPS-varoitusjärjestelmä alkaa piipata. Se varoittaa takaa tulevasta kuljettajasta. Pian

Molander kuulee jo lähestyvän V8-moottorin jyrinän.

Ralliauto on tulossa kovaa vauhtia päälle. Moottoripyörä jää keskelle ajoreittiä, kun Molander syöksyy sivuun. Hänen epäonnekseen takaa tuleva kuljettaja tekee saman väistöliikkeen.

– Auto väisti moottoripyörääni samaan suuntaan kuin olin sukeltanut. Sieltä se tuli yli sadan kilometrin tuntivauhtia päälle.

– Ehti siinä ajatella, oliko tämä nyt tässä. Kohta minun ylitseni ajetaan. Mietin, miten se auto pitäisi ottaa vastaan, Molander kertaa.

Ralliauton kuljettaja kuitenkin huomaa suomalaisen viimeisellä mahdollisella hetkellä. Hän lyö jarrut pohjaan ja puuterimaisen fesh fesh -hiekan päällä menopeli pysähtyy kuin seinään.

– Luojan kiitos, että olimme sellaisella maaperällä, johon auto upposi. Metrin päähän naamastani auto silti jäi.

Molander tuijotti kuolemaa silmiin vuonna 2015 Dakarin aavikkorallissa.

Viikatemiehen tapaaminen ei ole poikkeuksellinen tapahtuma kyseisessä kilpailussa. Maailman vaarallisimmassa rallissa huristellaan noin kahden viikon aikana 8 000–9 000 kilometrin mittainen reitti halki Etelä-Amerikan. Rallin voi suorittaa joko auto-, moottoripyörä- tai kuorma-autoluokissa.

Rankka koitos vaatii veronsa ja kilpailussa on vuosien aikana kuollut kymmeniä kuljettajia tai katsojia. Vielä useampi on loukkaantunut.

– Vuonna 2015 yksi moottoripyöräilijä kuoli kilpailussa samalla osuudella, jolla oma onnettomuuteni tapahtui. Hän oli nestehukassa hypännyt pois moottoripyöränsä selästä ja lähtenyt hortoilemaan aavikolle. Myöhemmin hänet oli löydetty kuolleena.

– Sanon kilpailua moottoriurheilun maratoniksi. Se vaatii valtavan määrän valmistautumista ja kestävyyttä. Pelkkä ajotaito ei riitä, sillä reitillä pitää myös pystyä suunnistamaan. Samalla etapin päätepistettä kohti ajetaan mahdollisimman lujaa, moottoripyöräluokassa kilpaillut hurjapää avaa.

Läheskään kaikki kilpailijat eivät näistä tehtävistä selviydy. Ruutulipun näkeminen jää monelle unelmaksi.

– Vain puolet kaikista osallistujista selviytyy maaliin. Ei Suomessa ehkä ymmärretä, kuinka kovasta touhusta on kyse.

Luvialaislähtöinen Molander kuuluu siihen puoliskoon, joka ei ole selvinnyt Dakarissa maaliin. Hän katkaisi onnettomuudessaan lopulta vain peukalonsa jänteen, vaikka ainekset olivat paljon pahempaankin. Sormivamma oli kuitenkin niin iso takaisku, että kilpailu piti jättää kesken.

– Risalla peukalolla olisi pitänyt jaksaa vielä 12 päivää. Parempi on silloin lopettaa, ettei oikeasti käy huonosti.

Molander oli saanut haaveen Dakar-rallista pikkupoikana television edessä, kun Ari Vatanen voitti kilpailun autoluokan kolmesti perättäin vuosina 1987–1990. 

Lapsuuden unelman saavuttamiseksi alkoi pitkä projekti, joka kesti kymmenisen vuotta. Se piti sisällään armotonta harjoittelua ja yhteistyökumppanien hankkimista kallista Dakarin-reissua varten.

Kaikeksi epäonneksi tuo projekti päättyi aivan liian aikaisin, vain kahden kilpailupäivän jälkeen.

– Totta kai silloin harmitti kuin pientä oravaa. Sen eteen oli tehnyt niin paljon töitä. Jokainen tuonne lähtevä ymmärtää kuitenkin kilpailun vaarat. Koskaan ei voi varmuudella tietää, mitä siellä tapahtuu. Se Dakarissa – ja elämässä – onkin jännää.

Sattumasta Molander sai osansa omassa onnettomuudessaan. Kaatumista ei olisi voinut estää, vaikka olisi tehnyt mitä.

– Aavikko on täynnä hienoa fesh fesh -hiekkaa, joka muistuttaa upottavaa puuterilunta. Itse hiekka ei ole ongelma, mutta siellä alla saattaa olla isoja kiviä, juuria tai niitä uria, joihin itse ajoin.

– Ja niitähän ei hiekan alta näe, joten osittain kaikki on kiinni onnesta.

Dakar on kilpailijoilleen siis uhkapeliä, jossa panokset ovat kovia.

Osallistuminen kilpailuun ja sitä edeltävät ennakkojärjestelyt vievät kilpailijoilta reilut satatuhatta euroa. Pahimmillaan sillä ei saa muuta kuin hengenlähdön.

Tylyintä on, että kaikkeen ei voi yksinkertaisesti varautua. Kun sadat kilpailijat kaahaavat Etelä-Amerikan erämailla, liikkuvia osasia on liikaa.

– Ikävä fakta on, että et voi hallita asioita. Voit varautua ja suunnitella, mutta et voi hallita niitä. Riskinhallinta on sanana täysin takaperäinen.

Molander tietää, mistä puhuu. Hän on ammatiltaan lääkärihelikopterilentäjä ja on opiskellut Lundin yliopistossa järjestelmäturvallisuutta ja inhimillisiä tekijöitä. Turvallisuus, onnettomuudet ja riskit ovat hänelle tuttuja aihealueita.

Dakarissakin voi varautua kaikkeen, mutta lopulta kyse on uhkapelistä: tiesi voi tyssätä hiekan alla piilevään kivenlohkareeseen.

Jos Dakar-ruletista pyörähtää voitto, eli joku muu kuin kuolema tai vakava loukkaantuminen, se on kaikkien riskien arvoista.

– Vaikka oma rallini päättyi ennen aikojaan, se oli uskomaton reissu.  Tunnetta ei voi sanoin kuvailla, kun starttasimme kilpailun lähtölavalta Buenos Airesissa. Yleisöä oli yhtä paljon kuin Helsingissä on asukkaita. Sitä ei vain voi selittää sellaiselle, joka ei ole samassa tilanteessa.

Tuon tunteen ”lentävä aavikkokuski” haluaa kokea uudelleen. 

Uusi projekti on jo alkanut. Tavoite on osallistua Dakarin aavikkoralliin seuraavan kerran jo vuonna 2018.

– Haluan selviytyä kilpailussa maaliin. Sen on suomalaisista tehnyt prätkällä vain kaksi kaveria.

Mutta eikö Dakarista saatavat ilontunteet ja adrenaliiniryöpyt voisi saada jotenkin helpommalla? 

Tavalla, jossa omaa kehoaan ei tarvitsisi kiduttaa eikä olisi jatkuvassa hengenvaarassa? Sadallatuhannella eurolla voisi ostaa vaikka muutaman luksusauton ja viettää kuukausien paratiisilomia ympäri maailmaa.

– Et ole ainoa, joka on sanonut minulle tuota samaa. Asia voi tuntua vieraalta, jos ei ole Dakarista omakohtaista kokemusta.

– Ja mitä vaarallisuuteen tulee, voit menettää henkesi, kun kävelet tien yli ja rattijuoppo ajaa ylitsesi. Onhan shakin MM-kisoissakin kuollut pelaajia.

Siitä huolimatta Dakarissa mahdollisuus menehtyä on huomattavasti suurempi kuin postinhakumatkalla. Sen Helsingissä asuva ja Oulussa työskentelevä hurjapääkin myöntää.

– Tietysti kaikki osallistujat tiedostavat, että kilpailussa on hengenvaara. Ei kukaan silti ajattele, että pian joku ajaa ylitseni.

Molanderin vakuuttelua on helppo uskoa.

Hänellä on urheilu-uransa aikana ollut useampia ”läheltä piti” -tilanteita. Aiemmin vesijeteillä kilpaillessaan Molander on noukittu tajuttomana vedestä muutamaan otteeseen, moottoripyörän selässä hän on katkaissut esimerkiksi solisluunsa.

Kaikista näistä koettelemuksista huolimatta Molander ei suostu pelkäämään.

– Minun elämäni on hemmetisti rikkaampaa, kun on mahdollisuus harrastaa tällaista. Ei kukaan ihminen tee sellaista, joka ottaa enemmän kuin antaa.

– Jos annat pelkojesi hallita elämää, menetät todella paljon.

 

Asiasanat