Uutiset

Kun Nainen teki elämästään hankalampaa

Valtaosa kotivanhemmista on Suomessa naisia. Jopa joka kolmas nainen jää täällä kotiin hoitamaan lapsia sen sijaan, että palaisi heti äitiysloman jälkeen töihin.

Vaikka luku tuntuu mielestäni yllättävän suurelta, en ole yllättynyt siitä, että useimmiten töihin palaa isä eikä äiti. Siis sellaisissa perheissä, joista kumpikin löytyy.

Syvälle kulttuuriin ja ihmisten mieliin pinttyneet käsitykset vanhempien rooleista kun ovat tallella, vaikka nainen ei välttämättä enää olekaan kotona se virallinen ruoan laittaja ja pyykin pesijä.

Vaan miehiä on nyt turha osoitella, sillä Suomessa päätös kotiin jäämisestä on tavallisesti naisen ikioma.

”Henkilökohtainen on poliittista”, totesivat radikaalifeministit 1960-luvulla, ja siitä lähtien naiset ovat olleet yksityisistä valinnoistaan vastuussa – eivät suinkaan itselleen – vaan kanssasisarilleen.

Enää ei mitään päätöstä voi tehdä miettimättä sen piilomerkityksiä. Korkokengät jalassa nainen alistuu miehen haluamaan muottiin, samoin pukeutuessaan mihin tahansa vartalonmyötäiseen asuun.

Yhden naisen jäämisestä kotiin lapsia hoitamaan on tehty jokaisen naisen asia, sillä kotiäitiys tarkoittaa askelta taakse tasa-arvon tikkailla. Kotiin jäämällä nainen vahvistaa niitä sukupuolirooleja, joita naistutkijat ovat viime vuosikymmenet pyrkineet murentamaan. Ja tämähän on väärin sellaisia naisia kohtaan, jotka eivät kotiin jää.

Kiistely turhanpäiväiseltä vaikuttavista asioista ei naistutkimuksen mukaan suinkaan ole turhaa. Tutkijoista esimerkiksi sillä on ihan oikeasti suuresti väliä, missä järjestyksessä sanat ”nainen” ja ”mies” kirjoitetaan vaikkapa lehdessä.

Mies ja Nainen, vai nainen ja Mies? Äiti, isä, vanhempi vai huoltaja? Näiden asioiden pohtimiseen voi ammatikseen kirjoittava kuluttaa monta työtuntia. Oli kirjoittajan päätös mikä hyvänsä, vaatii naisasialle omistautunut lukija sille kunnon perustelut.

Samaan aikaan yliopiston tutkijat laskevat hiki hatussa, kuinka monta kertaa lehteen on haastateltu naispuolista asiantuntijaa ja montako kertaa miestä.

Siitä tuskin ikinä päästään yhteisymmärrykseen, voidaanko yhteiskunnassa vallitsevia sukupuolirooleja selittää kulttuuristen syiden lisäksi myös biologisilla.

Biologisia faktoja vastaan on joka tapauksessa turha taistella. Jatkossakin voidaan mielestäni huoletta puhua miehistä ja naisista sekä tytöistä ja pojista sukupuolineutraalien ilmausten sijaan. Maailmaa ei muuteta turhuuksiin takertumalla, eikä henkilökohtainen ihan aina ole poliittista.

Jos suomalainen nainen on asemassa, jossa voi päättää, jäädäkö kotiin vai mennäkö töihin, voi tilannetta jo pitää saavutuksena taistelussa sukupuolten välisestä tasa-arvosta.

Ja korkokenkien käyttöön voi itse asiassa liittyä alistamista alistumisen sijaan. Sielläpä mies vikisee piikkikoron juuressa feministin tirskuessa partaansa.