fbpx
Uutiset

Kun syyllinen tarvitsee löytää

Riikka Mäntyneva

Torstaina aamupäivällä Helsinkiin johtaville pääteille kasaantui ennennäkemättömiä kolarikaaoksia. Tuskin oli tie saatu raivattua, kun jo puhuttiin autoilijat yllättäneestä kelistä, puutteellisista kelivaroituksista, tienpitäjän auraustehosta ja ties mistä.

Nykyajan ilmiö onkin, että kun tapahtuu vakava onnettomuus, tapahtuneelle on väkisin löydettävä syyllinen, joka ei selviä peiliin katsomalla. Syyksi ei myöskään kelpaa, että joskus ihminen on luonnonvoimien edessä voimaton.

Kun takana on monta talvikuukautta, syystalven klisee autoilijat yllättäneestä kelistä ei kelpaa selitykseksi. Vaikka kasvihuoneilmiöstä paljon puhutaankin, Suomessa on yhä maaliskuussa pakkasta, lumisadetta ja liukkautta.

Kelivaroitusten antajaa on turha tuomita, vaikka varoitukset ennustivatkin torstaiksi “vain” huonoa ajokeliä.

Monet eivät korvaansa lopsauta, annetaan millaisia varoituksia hyvänsä. Sen sijaan työpaikkaa kohti painetaan minuuttiaikataululla ja talla pohjassa, vieläpä kännykkä korvalla ja palaveripaperit polvilla.

Täysin tarpeetonta on hyökätä mittaamaan tielle lumituiskussa keräytyneen lumivaipan paksuutta. Jos taivaalta tulee lunta, minkään valtakunnan aurauskalustot eivät pysty pitämään väyliä täysin puhtaina.

Mutta miksi sitten Helsinkiin johtavilla pääteillä oli autokasoja kuin Saksan autobaanojen kolarirysissä pahimmillaan? Ovatko suomalaisten talviajotaidot rapistuneet lyhyessä ajassa niin pahasti, että liikenne on sekasorron partaalla jokaisen pienen lumisateen seurauksena aivan kuin Etelä-Euroopassa ikään?

Poliisin vanha hokema liian suuresta tilannenopeudesta ja liian lyhyistä turvaväleistä on valitettavan totta. Pöllyävän lumen joukossa ajetaan kuin kesäkelillä, vaikka näkyvyys on minimissä.

Miksi? Osoittakaa sormella tehokkaiden ja hienojen autojen parantuneita turvavarusteita, jotka saavat kuskin kuvittelemaan, että yli-ihmistä eivät luonnonoikut pidättele.

Syyttäkää lukkiutumattomia jarruja, turvatyynyillä vuorattuja sisätiloja, ohjausvirheitä korjaavia ajotietokoneita. Mutta muistakaa myös kiittää niitä, sillä on suoranainen ihme, ettei satojen autojen kolarissa kuollut kuin kolme ihmistä.

Moittikaa leveitä, monikaistaisia väyliä, joilla nopeusrajoituksia noudattava jää armotta tientukoksi, ja jotka höylätään ja suolataan niin hyvään kuntoon, että liukkaus tuntuu luonnonoikulta.

Noitukaa ainaista kiirettä, työpaikkojen pakkautumista pienelle maatilkulle maamme etelärannikolla ja pääkaupunkiseutulaisten muotia hankkia omakotitalo Nurmijärveltä tai vastaavalta paikkakunnalta.

Listaa voisi jatkaa miten pitkään hyvänsä, mutta ei siitä mitään hyötyä ole. Heti kun autokasat on saatu raivattua, sama meno jatkuu.

Ainoastaan kolareissa osallisina olleet saattavat huonolla kelillä vähän keventää kaasujalkaa.

Menot