Uutiset

Kunnat luistavat vastuustaan lähipalveluiden tuottamisessa

Sininauhaliiton lähipalveluhankkeen avulla yritetään auttaa lähipalveluiden piiristä pudonneita maaseudun asukkaita.

-Esimerkiksi Kalvolassa sosiaalityön osuus väheni minimiin kuntaliitoksen takia, projektipäällikkö Asta Juntunen kertoo.

Ennen kuntaliitosta kunnassa oli kaksi sosiaalityöntekijää. Nyt palvelua hoitaa puolikas sosiaalityöntekijä.

-Heti kuntaliitoksen jälkeen kirjastonhoitaja oli ikään kuin varasosiaalityöntekijänä. Hän toimitti ihmisten papereita eteenpäin, mutta hänen tehtäväänsä ei luonnollisestikaan kuulunut neuvojen antaminen tai avustaminen kaavakkeiden täyttämisessä.

Järjestöt alkoivat hankkeen myötä tehdä yhteistyötä kunnan ja seurakunnan kanssa, ja pikkuhiljaa sosiaalityön osuus lisääntyi. Juntusen mukaan nykyisin järjestötyöntekijät ja diakoni tekevät Kalvolassa yhteistyötä.

Vaikka tilanne on jo paranemaan päin, ei vieläkään voi hurrata toimivasta palvelusta.

-Rengossa ja Kalvolassa on yhteinen sosiaalityöntekijä, jolta voi yrittää varata ajan puhelimitse, projektityöntekijä Liisa Lehto valottaa.


Kolmannelle sektorille liikaa paineita

Kunta- ja palvelurakenneuudistusten myötä monet alueet jäävät ilman asiakkaita lähellä olevia palveluita.

Sininauhaliiton hankkeen tavoitteena on tukea liiton jäsenjärjestöjä tuottamaan lähipalveluita yhteistyössä muiden järjestöjen, kuntien, seurakuntien ja te-keskusten kanssa.

Helsingin yliopiston tutkijan Ritva Pihlajan mukaan maaseutumaisissa kunnissa verotulot vähenevät, eikä valtionosuuksillakaan palveluja järjestetä.

Pienissä kunnissa ei myöskään synny riittävästi yrityksiä, jotka tuottaisivat asukkaille sosiaalipalveluita.

Tutkijan mukaan ongelmana on, miten kolmas sektori pystyy jatkamaan toimintaansa, kun kilpailua ja markkinoita painottava politiikka vaikeuttaa niiden toimintaa palvelujen tuottajana ja työllistäjänä.

-Kunnissa toivotaan, että kolmas sektori tulee ja pelastaa maailman, Pihlaja naurahtaa.

Hän lisää, että vapaaehtoisten varaan ei voi päivittäisiä palveluita laskea.

-Yhdistykset ja järjestöt eivät voi olla yhteiskunnallisten toiveiden tynnyreitä.


Kaikki eivät voi asua kaupungissa

Yhdistysten varatkaan eivät välttämättä riitä asiantuntijoiden palkkaamiseen, sillä esimerkiksi Raha-automaattiyhdistys on vähentänyt avustustensa määrää. Verottajakin verottaa yhdistyksiä entistä tiukemmin.

-Maaseudulla haasteet ovat vielä isommat kuin kaupungeissa.

Pihlajan mukaan on kuitenkin turha syyllistää ihmisiä maalla asumisesta. Lehtokin toteaa, että kaikki eivät yksinkertaisesti pärjää kaupungissa.

-Ketään ei voi velvoittaa muuttamaan maalta kaupunkiin palvelujen ääreen, Pihlaja sanoo.

-Se on jo nähty, mitä tapahtuu, kun ihminen muuttaa pakon edessä maalta kaupunkiin. Jos ei ole verkostoa ympärillä, sitä palaa helposti loppuun, Lehto summaa. (HäSa)