Kolumnit Uutiset

Kunnat puun ja kuoren välissä kouluasioissa

Fakta: Homekoulut, koulujen lopettaminen ja koulujen siirtoaikeet herättävät aina vahvoja tunteita niiden keskuudessa, joita asia koskettaa.

Ja hyvä tietysti niin. Mikään ei ole pahempaa kuin välinpitämättömyys.

Toinen fakta: Eivät kuntien virkamiehet ja päättäjät opinahjojen ovia pane säppiin tai suunnittele tilojen vaihtoa pelkästään kettuillakseen kuntalaisille, veronmaksajilleen.

Raaka totuus: He tekevät vain työtään, ottavat heille kuuluvaa vastuuta, vaikka mätiä kananmunia lentääkin jatkuvasti päin pläsiä.

Päivästä toiseen, lehtiartikkeleista ja mielipidekirjoituksista huolimatta, he jatkavat parhaan mahdollisen kompromissin etsintää, vaikka me toisin luulemme. Tai haluamme uskoa.

Kysymys: Olisiko parempi, että kukaan ei tekisi mitään, vaikka koulurakenteet rapisevat niskaan?

Eikö kuitenkin ole järkevää yrittää etsiä parasta mahdollista vaihtoehtoa, kuten Hämeenlinnassakin on yritetty tehdä? Kaupungin talous on tiukoilla, eikä mitään autuaaksi tekevää rahasampoa ole näköpiirissä. Tämän tosiasian kanssa tilaajapäällikkö Antti Karrimaa työryhmineen on kamppaillut jo tovin.

Ja kuten hän haastattelussa (HäSa 17.8) tiivistää: jos Myllymäestä kaupungin kontolle vapautuvat 20 000 neliön tilat voidaan jatkojalostaa tilanongelmien kanssa kamppailevien muiden koulujen käyttöön, se säästäisi kaupungille miljoonia euroja.

Lyhyellä matematiikallakin tajuaa, että raha tässä ratkaisee, eivät tunteet.

Muisto: Sitä lyhyttä matematiikkaa muuten opiskelin aikoinani juuri Lyseolla, joten turha luulla, etteikö minulla olisi tunteita – ja positiivisia sellaisia – kyseistä ikeen alla olevaa koulua kohtaan.

Siellä tuli yläaste ja lukio käytyä, saatua hyviä ystäviä ja kasvettua aikuiseksi. Ehkä jopa opittua jotakin.

Lyseon lukion rehtori Jarmo Vaara vetoaa mielipidekirjoituksessaan (HäSa 17.8.) kovastikin tunteisiin: koulusta valmistuneisiin merkkihenkilöihin, koulun pitkään historiaan ja rakennuksen arvokkuuteen. Aika tökerö, ehkä suorastaan rasistinen, on kuitenkin lause: ”Pelkästään lycee-kartanon rakennus on sen luokan arvokiinteistö, etten sinne sijoittaisi murrosikäisiä koululaisia.”

Haloo! Niin kouluissa kuin kotonakin, ainakin lapsiperheissä, elämisen jäljet näkyvät ja saavatkin näkyä.

Museot ovat asia erikseen. Tuskin kaupungilla on kuitenkaan varaa lycee-kartanoa museoida…

Seuraus: Moni pitkäaikainen valtuutettu on viime vuosina päättänyt lopettaa yhteisten asioiden ajamisen, sillä politiikan teon kulttuuri on raaistunut eikä kiitosta kuulu, teet niin tai näin.

Aina sitä pyllistää johonkin suuntaan. Niin nytkin.

Päivän lehti

3.6.2020