Kolumnit Uutiset

Kunnia sille, jolle se kuuluu

Kyllä täytyi hivellä vanhojen Apparan ystävien, olympiaperinteen vaalijoiden ja lannistumattomien puolustajien mieltä, kun Ahveniston uudistettu maauimala valittiin vuoden liikuntapaikaksi valtakunnassa. – Jos hiveli, niin hiveli syvän hiljaisuuden vallitessa.

”Peruskorjaushanke toteutettiin tiiviissä yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön, Hämeenlinnan kaupungin ja Museoviraston kanssa.” – Tuo lipevä kaunistelulause on mitä suurinta läpäläpälällää.

Kummallisen lyhyt on hämeenlinnalainen muisti. Kysymys kun on todellisesta kaupungin iäisyysasiasta.

Jos Ahveniston Suojeluyhdistyksen aktiiveja ei olisi aikoinaan ollut, allas olisi edelleen suomalaisen olympiahistorian häpeäpilkku. Ihan tavallisen vakaat hämäläiset miehet ja naiset sen saivat aikaan.

Kunnia asiassa kuuluu edelleenkin ensisijaisesti ja pääasiallisesti suojeluyhdistykselle, kenties jopa hieman myös valtion viranomaisille, mutta ei tosiaankaan millekään ”tiiviille yhteistyölle”, jota olisi muka parhaansa mukaan edistänyt Hämeenlinnan kaupunki. Korkeintaan niin kävi ihan loppumetreillä.

Kaupunki toimi kautta vuosikymmenten asiassa passiivisena jarrumiehenä, kunnes koitti se viimeinen hetki, kun oli pakko löysätä jarrua.

Maauimalan peruskorjaukseen mentiin pitkin hampain ja melkein pakon edessä. Muistan eräiden kunnallispoliitikkojen, sinänsä hyvinkin muutoin arvostamieni, vastustaneen peruskorjausta vielä sen jälkeenkin, kun siitä oli jo lopullisesti päätetty.

Virkamiehet taas noudattivat vuosisataista hämeenlinnalaista hyvää hallintotapaa: eivät tehneet mitään – virheitä välttääkseen.

Ylettömäksi ylellisyydeksikin allasta kutsuttiin. Tikun nokkaan nostettu vanhustenhuolto rinnastettiin sumeilematta altaan peruskorjaukseen. Moni olisi täyttänyt altaan soralla. Joku tiesi, että purkaahan se pitää ja ennallistaa harju luonnonsuojelualueeksi.

Toki päättäjät ja virkamiesjohtokin ovat pääosin jo vaihtuneet, mutta silti: jonkinlainen muisti se pitää toimia pikkukaupungissakin.

Saatan erehtyä, mutta maauimalan kriittisten vuosien keskeisistä kunnallispoliitikoista muistan Apparan todelliseksi ystäväksi vain Harri Lintumäen (kok.). Älkää nyt kuitenkaan muutkaan suuttuko.

Elokuussa vuonna 2012 oli epätodellinen tunnelma tuolloisen kulttuuri- ja urheiluministerin Paavo Arhinmäen (vas.) vieraillessa Apparalla. Ihanko oikeasti ikuinen murheen allas voisi nousta kaikkia kansanosia palvelevaksi virkistyskeitaaksi? – Niin siinä vaan kävi, eikä Paavokaan pudonnut tyhjään altaaseen.

Päivän lehti

4.6.2020