Kolumnit Uutiset

Kunnioittavampaa huomenta kuolleille

Etiketin rikkominen on kuolemansynneistä pienimpiä, mutta kun sitä rikotaan kuoleman kohdalla, kuohahtaa veri. Muutama terapiakäynti voisi valaista syitä ja seurauksia, mutta koskapa niitä ei kalenterissa näy, toimikoon maanantailehden alanurkka kiukun areenana.

Maan suurin sanomalehti on jo pitkään jakanut kuolleet ihmiset kahteen kastiin. Kuolleisiin, joiden negrologi painetaan lehteen ja heihin, joiden nimi on otsikon Muistamme alla. Jos jälkimmäiseen kategoriaan kuuluvan muistokirjoitus kiinnostaa, se on mentävä lukemaan netistä.

Arvatenkin jakokriteeri vaihtelee tilanteiden ja lehden tilojen mukaan, mutta lähes päivittäin joutuu harmistumaan vainajien puolesta, jotka “joutuvat nettiin”. Jos sanomalehti julkaisee ihmisestä muistokirjoituksen, kyllä se pitäisi myös sanomalehdensivulle painaa.

Joukkotiedotusvälineiden välinen kisailu uutisoinnin nopeudessa otti kuukausi sitten ruman ilmenemismuodon. Itse satuin kuulemaan tiedon Max Jacobsonin kuolemasta Ylen tv-uutisissa. Se meni jotakuinkin näin: Talouselämä –lehden mukaan diplomaatti ja ministeri Max Jacobsen on kuollut.

Kuka ja mitä? Oliko kenties odotettavissa, että jollakin muulla medialla olisi tarjota erilainen tulkinta tunnetun suomalaisen tanskalaisen pikkuserkun kohtalosta?

Ihmisen kuolema on tapahtumana niin absoluuttinen ja lopullinen, ettei tietoa siitä saisi levitellä kuin puolihuolimatonta huhua kaupungilla.

Oma lukunsa on ruumiiden käsittely. Silloin tällöin julki tulevat kertomukset pakettiauton takaosassa poukkoilevista kalmoista ovat yksiselitteisen karmivia. Ei hengen kaikkoaminen tee ihmisestä jätettä, jota on lupa käsitellä kuin jätettä.

Mahatma Gandhin kerrotaan aikoinaan sanoneen, että yhteiskunnan arvot mitataan siinä kuinka se kohtelee heikoimpia jäseniään. Joidenkin lähteiden mukaan Gandhi puhui alun perin eläimistä, mutta kolmanneksi vaihtoehdoksi kävisivät hyvin myös kuolleet.

Tuntuukin siltä, että kuolema on arvokas lähinnä kauppamiehille. Tästä kertovat vaikkapa soivat arkut ja QR-koodatut hautakivet, joista voi älypuhelimen avulla lukea tietoa ja katsella kuvia vainajasta.

Jos tänään olisi vapaapäivä, voisi kuohahteleva veri vetää pääkaupunkiin, missä Helsingin yliopiston tutkijakollegium järjestää ilmaisen yleisöseminaarin aiheesta Kuolema Suomessa.

Tutkijat ja lääkärit puhuvat iltapäivän mittaan mm. kuoleman hinnasta ja eutanasiasta. Tällaisia tilaisuuksia tarvitaan.

Me, jotka emme tilaisuuteen pääse, voimme olla hyvillämme siitä, että maassa on toiminut parin vuoden ajan Suomalaisen kuolemantutkimuksen seura.

Sen tarkoituksena on edistää kuolemaan liittyvää tutkimusta ja koulutusta sekä käytännössä että akateemisella tasolla. Tällaista seuraa tarvitaan.