Uutiset

Kuntaliitos nyt valtuustojen käsissä

Ollaan ota tai jätä -tilanteessa, suurkunta syntyy seitsemästä kunnasta, ei vähemmästä.

Hämeenlinnan seudun kunnat Janakkalaa lukuunottamatta joutuvat syksyn aikana määrittämään kantansa uuteen Hämeenlinna-vetoiseen suurkuntaan. Janakkalahan on jo aiemmin valinnut vaihtoehdokseen itsenäisyyden.

Seutukunnalla on valmistelu päätöksentekoa poikkeuksellisen mittavasta ja kauaskantoisesti ratkaisusta pitkään ja huolellisesti. Valmistelutyötä häiritsi viime metreille asti maan hallituksen laatiman puitelain viipyminen. Siitä tuli lopulta päähallituspuolueiden keskustan ja sosiaalidemokraattien lujan keskinäisen väännön jälkeen kompromissi.

Puitelaki ei pakota kuntaliitoksiin, mutta raivaa niille toki tilaa. Lain henki on yksiselitteisesti se, ettei nykyinen meno kunnissa voi jatkua ja niiden on hakeuduttava yhteistyöhön. Jos näin ei määräajassa käy, valtio puuttuu peliin.

Hämeenlinnan, Hattulan, Hauhon, Lammin, Kalvolan, Rengon ja Tuuloksen muodostamaan suurkuntaan on vielä matkaa, vaikka sen pitäisi syntyä jo vuoden 2009 alussa. Seudun kunnanvaltuustot päättävät lokakuussa siitä, jatketaanko valmisteluja vai lopetetaanko ne tyystin. Jos ratkaisu jokaisessa kunnassa on suurkuntaa puoltava, vasta sitten käynnistyy ytimiin menevä, yksityiskohtainen selvitystyö.

Hämeenlinna lienee jo niitannut kantansa kiinni niin, ettei muutaman kunnan mukanaolo sille riitä. Ollaan ota tai jätä -tilanteessa, suurkunta syntyy seitsemästä kunnasta, ei vähemmästä.

Jo nyt on selvää, etteivät kaikki valtuutetut ole valmiit kuntaliitokseen, eivät varmasti kaikki kuntalaisetkaan. Kunnallispolitiikassa vankasti sisällä olevat luottamushenkilöt tunnistavat liitosesityksen vahvuudet ja heikkoudet, mutta rivivaltuutetut saati kuntalaiset ovat edelleen melko tietämättömiä kokonaistilanteesta. Viime kädessä kuntien kannat ratkaistaan äänestäen. Se on demokratiaa.

Mikäli liitosesitys tänä syksynä torjutaan, se ei silti merkitse seutuyhteistyön loppua. Vuosien mittaan on yhteistyöstä saatu lähes poikkeuksetta myönteisiä kokemuksia ja myös tuloksia. Niitä ei pidä hävittää, vaikka suurkunta ei päivänvaloa näkisikään.

Hämeenlinnan seudun kokoinen, yli 70 000 asukkaan kunta olisi vahva yksikkö, joskaan ei koko maan mittakaavassa edes kaupunkisarjan kärkeä. Palvelujen tuotanto taloudellisesti ja tehokkaasti olisi toteutettavissa paremmin kuin pienkunnissa. Kymmenen -viidentoistavuoden kuluttua väestön ikärakenne on vanhusvoittoinen. Ikäihmisten hoidon ja hoivan tarve on merkittävästi tätä päivää suurempi.

Kuntaliitoksessa on kysymys myös seitsemän erilaisen kunnalliskulttuurin yhdistämisessä. Tutuilta laduilta on kovin vaikeata poiketa kohti tuntematonta.

Muutoksia ei kuitenkaan päästä pakoon torjumalla valmisteltu kuntaliitos, niitä tulee vääjäämättä.

Kuntien palvelut ja niiden rahoitus on ratkaistava kestävästi. Valtiota on turha anella maksumieheksi, pallo on nyt kunnilla itsellään.