Uutiset

Kuntaliitoskone käynnistyy yskien

Ennen juhannusta nimitetyn kuuden puolueen hallituksen ohjelman yksi keskeisimmistä ja myös kunnianhimoisimmista tavoitteista koskee kuntauudistusta. Kahden edellisen hallituskauden kuntapolitiikan punaisena lankana ollut Paras-hanke puitelakeineen on tiensä päässä ja kuntaliitoskoneeseen poljetaan kierroksia tuntuvasti lisää.

Suomessa on runsas kolmesataa kuntaa, noin sata vähemmän kuin edellisen hallituksen aloittaessa. Optimaaliseksi kuntakooksi määritellään työssäkäyntialue, vähintään 20 000 asukasta, mutta jokainen keskeinen poliitikko varoo visusti sanomasta täsmällisesti uutta kuntien lukumäärää. Tavoitteena on luoda palvelurakenne, jossa valta ja vastuu sekä rahoitus on ainoastaan yhdellä eli kunnalla.

Tietoisena hallitusohjelman painotuksista Hämeenlinnan ja Riihimäen kaupungit lähestyivät naapureitaan tavoitteena yhteistyö sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä. Hämeenlinna sai rukkaset Hattulalta ja Janakkalalta, jotka eivät halua keskustella edes asian selvittämisestä. Riihimäen kutsu ei innostanut Hausjärveä eikä Loppea, jotka parhaillaan valmistelevat yhteistä palvelutuotantoa. Janakkalalla ja Hattulalla perusterveydenhuollon yhteistyöstä on jo muutaman vuoden kokemus.

Naapurikuntien tyly linja viestii, ettei ainakaan vapaaehtoisiin kuntaliitoksiin ole olemassa Kanta-Hämeessä minkäänlaisia edellytyksiä. Ne eivät koe kaupunkinaapureitaan halutuiksi yhteistyökumppaneiksi.

Mitä vikaa sitten on Hämeenlinnassa ja Riihimäessä? Vastauksen löytäminen edellyttää vakavaa itsetutkiskelua kaikilta kunnilta. Ei ole peilin syy, jos sieltä näkyvä kuva on vino.

Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kari Välimäki (sd.) sanoi keskiviikkona Hämeenlinnassa sosiaali- ja terveysturvan päivillä, että pienten kuntien aika Suomessa on ohi. Hän tukeutui sanomisissaan hallitusohjelmaan ja piti itsenäisten kuntien muodostamia yhteistoiminta-alueita vain hankalina väliaikaisratkaisuina.

Kansliapäällikkö Välimäki uskoo hallituksen pakottavan pienet kunnat kuntaliitoksiin. Suuri kuntauudistus on helpommin sanottu kuin tehty. Rahahanoja supistamalla valtio voi toki kurjistaa kunnat kestämättömään taloustilanteeseen, mutta se tuskin on kovin viisasta eikä siihen riitä yksi vaalikausi.

Muutokset valtionosuusjärjestelmään on aina vaikea poliittinen päätös. Valtion tiukka taloustilanne ja laajemminkin koko maailmantalous suorastaan huutavat huomattavia säästöjä julkiselta sektorilta ja antavat tavallaan oikeutuksen rajuillekin leikkauksille.

Kunnallinen itsehallinto on Suomessa vanha ja verraten laaja. Jos vapaaehtoisuutta liitoksiin tai edes nykyistä syvempään yhteistyöhön ei kuntakentässä löydy, pakottaminen on äärimmäisen vaikeata. Se on vaikeata yksin siksi, että pakkokuolainten asettajina ovat kuusi hallituspuoluetta, joille menestys runsaan vuoden päästä pidettävissä kuntavaaleissa on hyvin tärkeätä. Oppositio ei jätä ainoatakaan tilaisuutta käyttämättä hiillostaessaan hallitusta.