Kolumnit Uutiset

Kuntaministerin sulkeisharjoitukset

Kurjan ja painuneen termospumppukahvin kulutus kunnissa kasvaa räjähdysmäisesti, kun kuntaliitoksia ryhdytään joulunpyhien jälkeen setvimään. Osa kokouskahvista menee varmasti hukkaan, sillä läheskään kaikki eivät ole liikkeellä tosissaan.

Kuntaliitoksia selvitellään muodon vuoksi, koska aito halu ja tahto sekä perusteet puuttuvat. Kuntaministerin määräämä sulkeisharjoitus käydään läpi, ettei jouduta valtiovarainministeriön häirikkölistalle.

On tietysti hyvä, että kunnissa istutaan alas ja pengotaan asiat huolellisesti. Silloin tällöin on hyvä selvittää, mitä kaikkea kuormassa kulkee. Neuvottelujen edetessä lirkuttelu ja lipevät puheet vaihtuvat keskinäiseksi naljailuksi, kun liitoksen saava osapuoli huomaa, ettei sen toivomaa tulosta synny.

Pahimmillaan naapurusten ilmapiiri myrkyttyy taas vuosiksi eteenpäin ja polun pää löytyy vasta, kun herrat ja rouvat molemmin puolin pöytää ovat ainakin kertaalleen vaihtuneet.

Kuulostaako yhtään tutulta?

Helpot kuntaliitokset tehtiin jo vuonna 2009. Silloin liitosten ensimmäinen aalto pyyhkäisi kartalta satakunta kuntaa. Toinen aalto ei yllä lähellekään samaan, hyvä jos muutama kymmenen liitosta syntyy.

Jokaisella kunnalla on ollut aikaa pohtia olemassaolonsa perimmäisiä kysymyksiä ja neuvotteluihin lähdettäessä niiden lopputulos on tiedossa.

Pakkokeinoja on kovin vähän ja tasavallan perustuslainoppineetkin ovat toistuvasti korostaneet, että perustuslaki on laki siinä kuin muutkin ja se koskee myös maan hallitusta.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ripitti taannoin liitoskiimaisia kuuma-Kalleja marssijärjestyksestä. Ensin sote-ratkaisun pitää olla enemmän kuin hahmollaan ja vasta sen jälkeen voidaan sormeilla kuntarajoja.

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen (sd.) povasi Maaseudun Tulevaisuudessa vastuukuntamallille perustuslaillisia vaikeuksia.

Viitisenkymmentä kuntaa ei hallituksen mahtikäskyä noudata, vaan viittaa sille kintaalla, kuka milläkin perusteella.

Itälappilainen Savukoski ei liitosselvitystä tee, ja vetoaa syrjäiseen sijaintiinsa, harvaan asutukseensa ja itsensä kaltaisiin köyhiin naapureihinsa, jotka nekin ovat selkosten takana, ainakin sadan kilometrin päässä.

Kun Savukosken kanta suomennetaan byrokratian kapulamurteesta selkokielelle, viesti on, ettei liitoksesta ole iloa eikä riemua kenellekään. Jos kaksi toissilmäistä yhtyy, siitä ei välttämättä synny yhtä näkevää.

Erikoisen altis neuvotteluihin on Hämeenlinnan luoteinen naapurikunta Urjala, joka ilmoitti halunsa palaveerata kaikkien 11 naapurikunnan kanssa. Sikäläisen kirkonkylän marketissa kahvi taitaa olla jatkuvassa erikoistarjouksessa ja paikallisilla kuntahemmoilla lujat istumalihakset.

Toista ääripäätä edustaa alle 2 500 asukkaan Ypäjä, joka aikoo selvitä omillaan eikä lankea naapurin seireenien lauluihin.

Ypäjän linjaus ei ole toki uusi. Jo muutaman vuoden ajan on ollut yleisessä tiedossa, että Lounais-Hämeeseen jää kaksi itsenäistä kuntaa: Ypäjä ja se toinen.