Uutiset

Kuntaministeriön aika tulee vielä

Hämeenlinna 22.1. 2006

Valtiovarainministeriön tuore kansantalousosaston ylijohtaja Jukka Pekkarinen (sd.) perustaisi erityisen kuntatalousministeriön. Taloussanomien haastattelussa hän perustelee esitystään kuntatalouden merkityksellä koko maan taloudelle.

Pekkarinen niputtaa samaan yhteyteen meneillään olevan kuntauudistuksen. Jos kuntarakenteet muovautuvat uusiksi, silloin on aika tarkastella myös kuntien rahoituskysymyksiä, ikuista kiistaa niiden ja valtion välisestä kustannusjaosta, ehkä verotuksestakin.

Aika-ajoin valtionhallinnosta tai poliitikkojen suunnalta nousee ajatuksia ja esityksiä vakiintuneiden organisaatioin perusteellisesta uudistamisesta. Puheenvuoroissa on esitetty milloin urheiluministeriön, milloin elinkeino- tai EU-ministeriön perustamista.

Tuoreimmat hallinnonuudistukset ovat 1990-luvulta, jolloin lääninhallinto tiivistettiin viiteen lääniin. Samoihin aikoihin uudistettiin myös valtion piirihallintoa, kun alueelliset työvoima-!q ja maataloushallinto sekä elinkeinojen kehittämistyö keskitettiin TE-keskuksiin. Ne toimivat ministeriöidensä jatkeina maakunnissa ja saavat ohjeensa, rahansa ja määräyksensä omista ministeriöistään.

Nuorimman ministeriön, ympäristöministeriön perustamisestakin on jo yli kaksikymmentä vuotta. Ylimmän tason hallintoa ei vuosiin ole remontoitu, joskin hallinnonalojen sisällä tehtäviä on järjestetty uudestaan ja muun muassa moni keskusvirasto on lopetettu.

Pekkarisen esitystä erityisestä kuntatalousministeriöstä ei kannata suoralta kädeltä torjua. Mutta sen aika ei ehkä ole aivan vielä. Kuntien ohjaus, valvonta ja rahoitus on nykyisin siroteltu useille ministeriöille, lähes kaikille. Ainoastaan ulko- ja puolustusministeriöt eivät juurikaan puutu kuntien asioihin.

Kuntaministeriön on ajankohtainen viimeistään silloin, kun nykyisen hallituksen käynnistämä kuntien palvelurakenneuudistus on viety loppuun. Toistaiseksi ei varmuudella tiedetä, millaiseksi kuntarakenne muotoutuu lähivuosina.

Mahdollisesti perustettavaan ministeriöön pitää keskittää kaikki kunta-asiat. Se merkitsisi sitä, että monista ministeriöistä siirtyisi huomattava määrä niiden nykyisistä tehtävistä toisaalle. Tämä puolestaan mahdollistaisi sen, että ministeriöiden kokonaismäärä vähenisi nykyisestään. Parhaassa tapauksessa valtionhallinto kevenisi ja virtaviivaistuisi.

Nykyinen ministeriöiden lukumäärä ei sinällään ole rahakysymys valtiontaloudessa. Hallinto vie oman osansa, oli ministeriötä sitten viisi tai viisitoista.

Pekkarisen vaateet työn tuottavuuden tehostamisesta myös julkishallinnossa ovat paikallaan. Kansakunta ikääntyy ja verotuloja on suunnattava entistä enemmän palveluihin kuin tehottomaan ja päällekkäiseen hallintoon. Se kohtaa lähivuosina saman ongelman kuin muutkin toimialat.

Työvoimapula kolkuttelee pian virastojenkin ovilla.