Kolumnit Uutiset

Kuntapolitiikan tilipäivä

Tänään on tilipäivä. Tilipäivä on kuntavaaliehdokkailla ja puolueilla, joiden uurastuksen kansa palkitsee. Joku saa äänestäjiltä lopputilin, jotkut juhlivat menestystä.

Näistä vaaleista on puuttunut into ja vimma. Vaalitaisto on ollut vaisu, puolueiden ja ehdokkaiden ilosanoma ei ole säväyttänyt. Loppuivatko paukut vai säästelläänkö niitä maakuntavaaleihin?

Äänestysprosentista povataan alhaista, hyvä jos joka toinen vaivautuu koppiin.

Tästä huolimatta valtuustot valitaan joka ikiseen kuntaan, yksikään tuoli ei jää tyhjäksi. Kokonaan toinen juttu on, millaisella väellä kuntia työstetään seuraavat neljä vuotta.

Tiedotusvälineet ovat kiinnittäneet pontevasti huomiota ehdokasainekseen. Puolueiden oli vaikea värvätä ehdokkaita ja listoilla on kosolti kansaneläkeikään ehtineitä. Jokaisesta alle 30-vuotiaasta kannattaa aidosti iloita.

Nuoriso ei enää ole valmis taistelemaan minkään aatteen puolesta. Erkki Liikasen, Paavo Väyrysen tai Ilkka Kanervan kaltaisia politiikan ihmelapsia ei enää synny.

Muuan pääkaupunkiseudulla ilmestyvä sanomalehti penkoi ehdokkaiden rikollisia taipumuksia. Kuluneen viiden vuoden aikana runsas viisisataa nyt suurien kaupunkien tarjokasta on saanut rikossyytteen.

Joukko voi tuntua suurelta. Silti valtava enemmistö noin 30 000 ehdokkaasta on elellyt säällisesti, mutta sellainen ei tietenkään kiinnosta ketään.

Poliitikkojen arvostus ei ole kovin korkealla. Puskista, sosiaalisessa mediassa nimettöminä ammutut mielipiteet toivat uuden ulottuvuuden yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Omasta mielestään kansakunnan parhaimmisto, älyllinen intelligentsia solvaa, nälvii ja lietsoo vihapuhetta ymmärtämättä itse asioista yhtään mitään. Kansansivistystyö on yhä pahasti kesken.

Tällaisessa ilmapiirissä vaatii parkkiintunutta selkänahkaa ryhtyä vapaaehtoisesti julkiseksi kusitolpaksi.

Ehdokkaiden profilointi on ollut sangen näkyvää, mutta valitettavan vähälle on jäänyt heidän sanomansa, linjaukset kuntapolitiikan asiasisällöstä. Aivan kaikki ehdokkaat eivät ole kartalla edes siitä, mistä valtuustoissa päätetään. 

Eduskunnan oppositio käyttäytyy lajityypillisesti sekoittamalla tarkoituksellisesti politiikanteon tasot ja sisällöt. Älyllinen epärehellisyys ja tahallinen väärinymmärtäminen ovat kohonneet huimiin mittoihin.

Uudet valtuustot ovat parin vuoden päästä ulkona kuin lumiukot sosiaali- ja terveyspolitiikasta. 

Tästä huolimatta moni ehdokas parkuu palveluiden valinnanvapautta vastaan. Valituksi tultuaan hän ei päätä siitä yhtään mitään, paitsi enintään omalla kohdallaan.

Mitä Hämeenlinnan tulee, monella kuntalaisella ja fiksuimmilla valtuutetuilla on jo pitkään ollut vain yksi toive ylipitkästä vaalikaudesta; kunpa se loppuisi pian.

Ankara riitely mursi luottamuksen ja halvaannutti päätöksenteon heti alussa. Äänestäjillä on oikeus parempaan.

Ehdokkaina on edelleen pukareita, joiden lähimenneisyytensä vuoksi olisi pitänyt ymmärtää poistua kuvioista. Mutta oivallus omasta erinomaisuudesta ja järkähtämättömästä oikeassa olemisesta, kenties myös kauna ja kostonhalu sumentavat mielet. 

Siksi vastuu paremmasta on äänestäjillä. Katsokaapa vähän, kenelle ainoan äänenne annatte.

Kirjoittaja on ansaittuja eläkepäiviä viettävä Hämeen Sanomien pitkäaikainen toimittaja.

Päivän lehti

23.1.2020