Uutiset

Kuntavaalien äänestysinto on jämähtänyt

Lähitulevaisuudessa häämöttävä sote-uudistus muovaa kuntademokratiaa, mutta tutkijoiden mukaan on vielä mahdotonta arvioida millä tavalla.

Tulevan valtuustokauden puolivälissä sosiaali- ja terveysasiat siirtyvät kunnilta maakunnille. Niiden mukana lähtee merkittävä osa kuntapoliitikkojen vallasta. Äänestäjät kokevat kuntavaalit jo nyt esimerkiksi eduskuntavaaleja vähemmän kiinnostaviksi.

Tutkijat Ville Pitkänen ja Jussi Westinen eivät silti suostu veikkailemaan, nähdäänkö kuntavaaleissa tänä keväänä viimeistä kertaa yli 50 prosentin kipuava äänestysinto.

– Tuota on aika mahdoton käydä ennustamaan. Seuraavat (kunta)vaalit käydään vasta ensi vuosikymmenellä. Lisäksi emme ihan tarkkaan vielä tiedä, millaisiksi maakuntavaalit muodostuvat ja millaisiksi ihmiset ne mieltävät suhteessa kuntavaaleihin, sanoo Pitkänen.

Keskustaa lähellä oleva ajatuspaja e2 on koostanut laajan selvityksen, jossa Pitkänen ja Westinen ovat tutkineet kuntavaalien muutoksia viimeisten vuosikymmenten ajalta.

Selvitys osoittaa, että kuntavaalien äänestysprosentti romahti 1990-luvun alussa. Sittemmin se on jämähtänyt 60 prosentin tuntumaan, kymmenen prosenttiyksikköä eduskuntavaalien alapuolelle.

– 1980-luvulla vaikuttaminen koettiin vielä aika suuressa määrin kansalaisvelvollisuudeksi, selittää Westinen.

Heikko kiinnostus on näkynyt myös ehdokasmäärissä. Kristillisiä ja vihreitä lukuunottamatta kaikkien puolueiden listat ovat pienentyneet viime vaaleista. Toki kuntaliitosten myötä myös paikkoja on jaossa jonkin verran vähemmän.

– Tämä on tutkimuksissakin havaittu, että ihmiset kokevat politiikan työläänä ja muut elämän osa-alueet laitetaan sen edelle, Westinen toteaa.

Kuntavaaleja pidetään usein hallituksen suosion mittarina, joissa testataan ensimmäistä kertaa miten kansa on niellyt uuden hallituksen politiikan. Tämä on näkynyt myös alkukevään vaalikeskusteluissa, joissa päähuomion on vienyt valtakunnallinen sote-uudistus. Pitkäsen mukaan kyse on myös vaalitaktiikasta.

– Opposition näkökulmasta on tietysti kannattavaa kehystää vaalit hallitus-oppositio-asetelmaksi ja tuoda myös sote-keskustelu siihen tärkeäksi osaksi, koska sitä on kritisoitu aika paljon asiantuntijoidenkin toimesta. Eli opposition on taktisesti järkevää pyrkiä tekemään näistä sote-vaalit, Pitkänen arvioi.

Viime syksyn puoluebarometrin mukaan noin 60 prosenttia äänestäjistä pitää paikallisia asioita valtakunnallisia asioita tärkeämpinä kuntavaaleissa. Vain 27 prosenttia korostaa enemmän valtakunnallisia asioita, Westinen kertoo.

– Suurissa kaupungeissa paikalliset asiat voivat kuitenkin olla äänestäjälle vieraita, hän sanoo.

Pienissä kunnissa äänestysinto on kohtalaisen suurta. Helsingissä ja Uudellamaalla kuntavaalien äänestysprosentti jäi viime vaaleissa maan keskiarvosta.

Westisen ja Pitkäsen selvitys osoittaa, että puheista huolimatta kuntavaaleista ei ole kunnolliseksi hallitusmittariksi.

– 1990- ja 2000-luvulla hallitus on rintamana kärsinyt suuret tappiot vain kahdesti: vuosina 1992 ja 2012, Westinen toteaa.

Oppositiokaan ei ole kuntavaaleissa hyötynyt merkittävästi asemastaan. Poikkeuksen sääntöön tekee perussuomalaiset, joka viime vaaleissa ulotti jytkynsä paikallistasolle ja nosti kannatustaan liki seitsemällä prosenttiyksiköllä. Yleensä pääoppositiopuolueen nousu on jäänyt parin prosentin tasolle.

Pääministeripuolue on kuntavaaleissa selvinnyt pienillä tappioilla. Hallituksen apupuolueet ovat jopa nostaneet kannatustaan.

– Tämä korostaa sitä, että vaalit kuitenkin käydään paikallisella tasolla, Westinen tulkitsee.

Hän lisää, että kuntavaalit on perinteisesti käyty reilu vuosi eduskuntavaalien jälkeen. Opposition ja hallituksen vastakkainasettelu ei ole ehtinyt vielä kehittyä huippuunsa.

Tänä vuonna kuntavaalit ovat myöhemmin kuin ennen. Tutkijat odottavat, näkyykö sen vaikutus.

– Hallitus on nyt saanut ottaa osumaa pikkuisen pidempään ja oppositio on saanut vastaavasti lihoa pikkuisen pidempään, tiivistää Pitkänen asetelman.

Päivän lehti

4.6.2020