Uutiset

Kuntien palvelut uudelle mallille

Nyt kun presidentinvaalien tulos on selvä, voimme ruveta miettimään taas kunta-asioita. Jonkinlainen kuntauudistushan on melko varmasti tulossa, ja se vaikuttaa tavallisten ihmisten elämään enemmän kuin se, kuka on maamme presidentti seuraavat kuusi vuotta.

Kunnissa mietitään parhaillaan, miten niillä olisi tulevaisuudessakin varaa järjestää ne palvelut, jotka kunnille kuuluvat. Samalla pohditaan myös kuntarakennetta eli minkälaisiin ja -kokoisiin kuntiin Suomi kannattaisi jakaa.

Monet päättäjät ovat olleet huolissaan siitä, että puhe kuntaliitoksista on jättänyt varjoonsa pääasian eli palvelut. Täällä Hämeenlinnan seudulla etenkin pikkukunnissa jaksetaan myös korostaa, että nyt on kyse nimenomaan uuden suurkunnan perustamisesta eikä kuntaliitoksista. Minulle on kuitenkin jäänyt hieman hämäräksi, onko näillä asioilla loppujen lopuksi kauhean suurta eroa. Vai onko vain psykologisesti helpompi puhua uuden perustamisesta kuin jo olemassaolevaan kaupunkiin liittymisestä?

Palvelujen järjestämisestä puhuttaessa päivän sana tuntuu olevan tilaaja-tuottajamalli. Siitä on monenlaisia versioita, ja joitakin jo kokeillaankin. Rovaniemellä on kahden vuoden ajan kokeiltu versiota, jota kutsutaan sopimusohjausjärjestelmäksi.

Rovaniemen mallissa kaupungin hallinto toimii palvelujen tilaajana, ja kunnan eri toimialat, laitokset ja työntekijät ovat niiden tuottajia. Esimerkiksi alakouluilta on tilattu täksi vuodeksi 700000 koulupäivää, kotihoidolta 160000 perushoivakäyntiä ja päiväkodeilta 80000 alle kaksivuotiaiden hoitopäivää.

Tilaaja-tuottajamallissa osa palveluista voidaan tarvittaessa tilata myös yksityiseltä taholta.

Kuulostaa järkeenkäyvältä – ja toisaalta arveluttavalta. Rovaniemelläkin ainakin kirjastonjohtaja on julkisuudessa älähtänyt mallia vastaan.

Kirjasto nimittäin saa rahansa lainausmäärien mukaan. Kirjastonjohtaja on huomauttanut että lainaustoiminta muodostaa vain puolet kirjaston toimialasta. Piitäisi kirjastonystävien siis ruveta nyt ihan kannatusmielessä lainailemaan kirjoja, jotta kirjasto pysyisi rahoissaan?

Yksi vaikeus on siinä, osataanko kunnissa tilata juuri sitä, mitä kuntalaiset tarvitsevat. Vai tuleeko systeemistä niin jäykkä, että tarjotaan vaikka väkisin sitä mitä on tilattukin – ja tarjotaan kuntalaisille ei-oota asioissa, joita kysytään, mutta joihin ei ole osattu tai haluttu tarpeeksi varautua.

Tällainen tilanne olisi mitä ikävin ainakin terveydenhuollossa: pitkässä tekoniveljonossa riutuvaa ei lohduta tietoisuus siitä, että kaihijono olisi paljon lyhyempi…

Tietysti hyvällä suunnittelulla voidaan monet karikot välttää. Ja muistettava on, etteivät kunnalliset palvelut tälläkään hetkellä toimi täydellisesti.

Joitain uudistuksia on kumminkin tehtävä, ettei koko systeemi romahda, kun suomalaisten keski-ikä nousee ja palvelujen kasvaa.

paivi.ojala@hameensanomat.fi

Päivän lehti

31.10.2020

Fingerpori

comic