Uutiset

Kuntien yritystuissa on aina riskinsä

Forssan kaupunki on suivaantunut eteläpohjalaisen Atria-konserniin kuuluvan forssalaisen Liha ja Säilyke Oy:n irtisanomisista. Kaupunginhallitus kritisoi kannanotossaan 35 vakinaisen työntekijän lopputilejä, kun yhtiö siirtää makkaranvalmistuksen Nurmoon. Forssan tehtaalle jää edelleen yli kaksisataa työpaikkaa.

Kaupunki myönsi muutama vuosi sitten yritykselle viiden miljoonan euron omavelkaisen takauksen toimitilojen laajennukseen. Lihayhtiö vakuutti kaupungille kehittävänsä toimintaansa Forssassa.

Nyt nuo puheet on unohdettu ja työpaikat vähenevät. Toiminnan kehittämistä tulkitaan kovin eri tavoin. Yrityksen näkökulma on usein kokonaan toinen kuin kunnan tai kaupungin. Lihakonserni kohentaa kilpailukykyään keskittämällä tuotantoaan, mutta Forssalle se tietää menetyksiä.

Suomessa on tuskin ainoatakaan kuntaa, joka ei tavalla tai toisella ole tukenut alueensa yrityksiä. Tapoja on laidasta laitaan. Rahan lainaaminen, velkojen takaukset, toimitilojen rakentaminen, osakkuus kiinteistöyhtiössä, edullinen tai peräti ilmainen tontti, työvoimakoulutus, jopa ilmainen käyttövesi ja jätevesien puhdistus ovat kaikki koettuja ja myös laillisia keinoja.

Kunnat ja nyttemmin kokonaiset seutukunnatkin kilpailevat verisesti keskenään yrityksistä ja niiden myötä syntyvistä työpaikoista. Yrittäjät tietävät tämän ja käyvät huutokauppaa kuntien kanssa sijoittumisestaan. Kunnat tavallaan pakotetaan kilpailemaan keskenään eikä pelisäännöistä piitata, sillä niitä ei ole olemassa, kunhan pysytellään laillisuuden rajoissa.

Kun sopimuksia yritysten tukemisesta laaditaan, kysymys on ensisijaisesti osapuolten keskinäisestä luottamuksesta. Laajeneva tai aloittava yritys sitoutuu aina tiettyyn riskiin, jota jakamaan se haluaa muita osapuolia. Kunnat mielletään luotettaviksi sopimuskumppaneiksi, niillä on luottoa rahamarkkinoilla.

Aniharva yritys kuitenkaan sitoutuu vuosien päähän ulottuviin, yksityiskohtaisiin työllistämisvelvoitteisiin. Alalla kuin alalla käydään joka päivä ankaraa kilpailua, markkinat muuttuvat, yrityksiä ostetaan ja myydään.

Siksi kunnan rahoittajaksi ryhtyessään on vain luotettava kumppaninsa menestykseen ja vilpittömiin lupauksiin.

Pettymyksiä tulee jatkuvasti. Tapauksia, joissa kunta on jäänyt velkoineen nuolemaan näppejään tyhjän hallin kanssa on varmasti tuhansia. Toisaalta on myös lukuisia menestystarinoita, joissa yhteistyö on vastannut tavoitteita.

Kuntia on talousvaikeuksien keskellä patistettu keskittymään ydinosaamiseensa, peruspalveluiden tuottamiseen kuntalaisille. Elinkeinopolitiikkaa ei kuitenkaan sopisi tyystin unohtaa, sillä menestyvät yritykset työpaikkoineen luovat edellytykset kuntien palveluille.

Yritysten tukemisessa piilee aina omat riskinsä. Forssan tapaus johtaa tuskin yhtään mihinkään, kaupunki purkaa mielipahaansa Atrialle osoittamallaan kirjelmällä.

On kuitenkin ilmeistä, ettei lihakonsernin hetkeen kannata mennä kolkuttelemaan kaupungintalon ovelle kyselemään tukea investoinneilleen.