Uutiset

Kuntiin kaivataan poliitista johtajuutta

Noin neljääkymmentätuhatta suomalaista jännittää tänä iltana, kun kunnallisvaalien tulokset valmistuvat. He ovat asettuneet ehdokkaiksi, tarjolle yhteisten asioiden hoitajiksi neljäksi vuodeksi eteenpäin. Tänä iltana on vaalityön sadonkorjuun aika.

Julkisuudessa kunnanvaltuutetuilla ja valtuustotyöskentelyllä on ansaitsemattoman huono maine. Mediassakin kunnallista päätöksentekoa vähätellään ja valtuutettu joutuu joskus sylkykupiksi. Kansalaisilla on toki peruuttamaton oikeus arvostella tehtyjä päätöksiä ja olla kriittisiä.

Turhan usein unohtuu kuitenkin se, että yksittäisen kunnan ja sen valtuuston keinot kaikkia tyydyttävien ratkaisujen tekoon ovat syystä tai toisesta rajalliset. Pääsääntöisesti rajat asettaa raha, kaikkeen hyvään ei yksinkertaisesti ole varaa. Luottamushenkilöiden epäkiitollisena tehtävänä on asettaa asiat tärkeysjärjestykseen, priorisoida.

Valtuustoihin valitut asettavat itsensä likoon ja ottavat vastuuta kotikuntansa asioista. He käyttävät pääosin vapaa-aikansa kokouksiin ja asioihin perehtymiseen. Kunnallispolitiikka ei ole kenenkään ammatti, vaan pikemminkin harrastus, johon käytetty aika on yleensä perheeltä ja läheisiltä pois. Jäsenyys luottamuselimissä vaatii paneutumista, pelkkä läsnäolo ei riitä. Korvaus tehdystä työstä on pieni, kukaan ei vaurastu luottamustoimissa.

Kunnallista päätöksentekoa vaivaa johtajuusvaje. Kuntia ja kaupunkeja pyörittävät ammattijohtajat, virkamiehet. He valmistelevat esitykset valtuustoille, hallituksille ja lautakunnille. Aniharvassa kunnassa tai kaupungissa valtuuston tai hallituksen puheenjohtaja nousee todelliseksi poliittiseksi johtajaksi. Luottamusmieshierarkia on teoriassa selvä ja yksinkertainen, mutta käytäntö on toista. Arkielämää kunnissa johtavat virkamiehet, sillä valtatyhjiö täyttyy aina, tavalla tai toisella. Virkamiesjohtajuus kaipaa rinnalleen poliittista johtajuutta. Ne eivät kavenna, vaan täydentävät toisiaan.

Poliittinen johtajuus edellyttää asiantuntemusta, kokonaisuuksien hallintaa, kykyä hahmottaa yhteinen hyvä ja tuntea mahdollisuuksien rajat. Aniharvoin yksikään poliittinen ryhmä saati yksittäinen luottamushenkilö voivat sanella ratkaisut, ne ovat yleensä kompromissejä. Yhteistyötaidot kuuluvat poliittisen johtajan ominaisuuksiin, samoin nähdä asioita pitkälle eteenpäin.

Kansalaisyhteiskunnassa valtuustoehdokkaat ja luottamushenkilöt ovat arvokas voimavara, demokratia toimii heidän myötään. Ilman vapaaehtoista työpanosta ja osallistumista vallankäyttö ja sen kontrollointi jäisivät virkamiesten harteille. Se olisi etäällä suomalaisesta käsityksestä kansanvallasta.

Tänään puheenvuoro on kuntalaisilla, äänestäjillä. Heidän tehtävänsä on valita ehdokkaista ne, jotka katsovat parhaiksi ja kykeneviksi päättämään yhteisistä asioista. Valinnanvaraa neljänkymmenentuhannen ehdokkaan joukossa on varmasti riittävästi.

Kansalaisyhteiskunnassa luottamushenkilöt ovat tärkeä voimavara.