fbpx
Kolumnit Uutiset

Kuolema on tullut lähelle

Kesä on kauneimmillaan, mutta puheenaiheemme ovat nyt vakavia, suorastaan synkkiä. Mutta nyt synkkyyttä ei voi piilottaa sivuun, vaikka kuinka aurinko paistaisi.

On kauhistuttavaa, että nuorten miesten tekemät joukkosurmat jatkuvat. Vantaan Myyrmannin räjähdys sekä Tuusulan ja Kauhajoen koulusurmat eivät riittäneet. Jotain on siis pahasti vinksallaan, ja nyt on mietittävä, mitä.

Muistan kuinka 1990-luvun alun laman aikana asiantuntijat varoittelivat, että silloiset rajut säästöt näkyvät kyllä myöhemmin yhteiskunnassamme. Näinkö ne nyt sitten näkyvät?

Nytkin taloustilanne on huono, ja poliitikot puhuvat säästämisestä ja palvelujen leikkaamisesta. Säästää siis pitäisi, vaikka on sanottu, ettei monessa asiassa ole vielä edes saavutettu sitä palvelujen tasoa, joka vallitsi ennen suurta lamaa. Silloinhan kurjistettiin muun muassa kouluterveydenhuoltoa.

Se, että joku tarttuu aseeseen, ei tietenkään ole aseen vika, mutta silti aselakia on mielestäni kiristettävä ja nopeasti. Kirjoitan näin, vaikka tiedän, että moni pitää mielipidettäni typeränä ja asioita yksinkertaistavana.

Jos Hyvinkään ampujalla ei olisi ollut pääsyä kotinsa asekaapille, hän tuskin olisi pystynyt keskellä yötä hankkimaan mistään muualta asetta käyttöönsä.

Tappaa voi tietysti teräaseillakin, mutta ei yhtä tehokkaasti. Eikä yhtä helposti – liipaisimesta painaminen on varmasti helpompaa kuin puukolla iskeminen.

Toinen ajankohtainen puheenaihe on eutanasia, armomurha. Se nousi esiin, kun vihreät kirjasivat puolueohjelmaansa ihmisen oikeuden hyvään kuolemaan, “halutessaan viime kädessä avustettuna”. Siitä alkoi kiivas keskustelu, kuten odottaa saattaa.

Esimerkiksi Timo Soini (ps.) ja Päivi Räsänen (kd.) ilmoittautuivat heti eutanasian vastustajiksi.

Keskustelussa on tuotu esiin kauhukuvia natseista, jotka päättävät, kuka saa elää, kuka ei. No, se on äärimmäisyyteen menemistä, mutta tähän keskusteluun on syytä tuoda myös pelottavia näköaloja.

On puhuttava myös siitä, mistä eutanasiassa oikeasti on kysymys: armollisen kuoleman mahdollistamisesta silloin, kun ihminen sitä haluaa, kun toivoa paranemisesta ei ole ja kun kärsijän kivut ja oireet ovat sietämättömiä.

Saattohoitoa on kehitettävä, mutta se ei riitä. Monet asiantuntijat – muiden muassa Terhokodin ylilääkäri Juha Hänninen – ovat myöntäneet, että on tapauksia, joissa kivunhoito ei valitettavasti tehoa.

Itse näkisin, että eutanasian mahdollisuus pitää olla olemassa muillekin kuin niille, joilla on varaa hakea apua Sveitsistä asti.

On ymmärrettävää, että suurin osa lääkäreistä vastustaa eutanasiaa. Tappaminen sopii huonosti parantajan rooliin.

Jos saamme eutanasian lailliseksi, tavoitteena tulee olla, että armomurhia tehdään mahdollisimman vähän. Siitä yhteiskunta saa lisämotiivin kehittää saattohoitoa, mielenterveyshoitoa ja vanhustenhoitoa. Jos näin tapahtuu, lääkärit eivät joutune kovin usein tekemisiin eutanasian kanssa.

Menot