Uutiset

Kuoleman odottelu on tuskallista

Raha-automaattiyhdistys lopetti saattohoitokotien tukemisen, koska Ray haluaa mieluummin keskittyä parantamisen ja elämänlaadun tukemiseen kansanterveyden näkökulmasta.

Koivikko-kodin uuden johtajan Riikka Koiviston mukaan se on surullista.

-Kun parantamiseen tähtäävät hoidot lopetetaan, ihminen jää yksin, ilman jatkosuunnitelmia. Hänet saatetaan lähettää kotiin ilman tukea.

Sairaanhoitaja Marjaana Loippo lisää, että potilaalle, joka odottaa kuolemaa, sanotaan, että hän voi mennä hätätapauksessa päivystykseen. Hänen mielestään se ei ole ihmistä kunnioittavaa, sillä kuoleman odottaminen on vaikeinta, mitä ihmisen elämässä on.

Loipon kokemuksen mukaan ihminen ei pelkää itse kuoleman hetkeä, vaan sitä, että joutuu luopumaan omaisistaan, perheestään, työstään, tulevaisuuden suunnitelmistaan.

-Ihminen tarvitsee kivunlievityksen lisäksi myös henkistä tukea siinä vaiheessa, kun lääkäri on todennut, ettei esimerkiksi syöpähoidoista ole enää apua.

Toivoa ei saa menettää

Potilaat asuvat Koivikko-kodissa keskimäärin 29 päivää. Viimeisistä elinpäivistä yritetään tehdä mahdollisimman hyviä ja kivuttomia.

-Täällä eletään potilaan toiveiden ja arvojen mukaan. Kunnioitamme pieniä toiveita, Koivisto sanoo.

Omaiset voivat yöpyä Koivikko-kodissa potilaan kanssa. Jos potilas haluaa, hän voi asua myös kotonaan loppuun asti.

Marjaana Loippo on vastannut Koivikko-kodin kotisaattohoidosta kolmen vuoden ajan. Potilaita on eri puolilla Kanta-Hämettä.

Suurin osa kotihoitopotilaista on keski-ikäisiä. Osa potilaista on perheellisiä, osa yksin eläviä.

Vaikka lääkäri olisi antanut elinaikaa muutamia kuukausia, jotkut saattavat elää sen jälkeen vielä vuosia. Loipon mukaan osa potilaista on hyväkuntoisia pitkään, vaikka parantavat hoidot onkin lopetettu.

-Potilaat tiedostavat, että he ovat kuolemassa, mutta toivoa ei saa menettää, eikä sitä saa keneltäkään viedä. Kukaan ei voi tietää, elääkö vielä huomenna ja meidän kaikkien pitäisi osata elää tätä hetkeä, ei huomista.

Loippo toteaa, että hän on itsekin oppinut panemaan arvot järjestykseen. Sen hän tosin oppi vasta Koivikko-kodissa.

Omaisiakin pitää kuunnella

Kotihoito pitää sisällään muutakin kuin saattohoitoa. Loippo ei kiirehdi potilaan luota pois sen jälkeen, kun hoitotoimenpiteet on tehty. Hän kuuntelee ja havainnoi koko perheen oloa, sillä ongelmat tulevat usein esille sivulauseista.

Kuuntelua kaipaavat myös omaiset, joilla läheisen kuoleman odottelu voi olla vieläkin kovempi paikka kuin itse potilaalle.

Heinäkuun puolivälissä työnsä aloittanut Riikka Koivisto arvostaa Loipon kaltaisia työntekijöitä.

-Henkilökunnan ammattitaito vetää nöyräksi, Koivisto kiittelee.

Koivikko-kodissa on 19 vakituista työntekijää. Henkilökunnan määrä ei tosin riitä. Koivikko-kotiin on nimittäin jatkuva jono. Koiviston mukaan saattohoitokoti tarvitsee lisätilaa ja lisää henkilökuntaa.

-Palkkaisimme mielellämme myös fysioterapeutin, jos se olisi taloudellisesti mahdollista.

Vapaaehtoisia tarvitaan lisää

Koivikko-koti tarvitsee myös uusia vapaaehtoisia lukemaan potilaille lehtiä tai kirjoja ja antamaan hemmotteluhoitoja. Vapaaehtoinen voi auttaa myös tekemällä esimerkiksi vasarointihommia tai askartelemaan koristeita huoneisiin eri vuodenaikojen mukaan.

Koivisto muistuttaa, että syöpäpotilaiden määrä kasvaa koko ajan. Hänen mielestään ihmisen elämänlaadun pitäisi säilyä hyvänä kuolemaan saakka.

Koivikko-kodilla on syyskuun ensimmäinen päivä 9-vuotissyntymäpäivä. Koivisto sanoo, että lahjoitukset ovat tervetulleita. Kodin nettisivuilta (www.koivikko-koti.fi) löytyy tilinumero ja esimerkkilista akuuteista tarpeista.

-Olemme äärimmäisen kiitollisia lahjoituksista. (HäSa)