Uutiset

Kuudes kerta toden sanoo

Putkassa, kihloissa, erossa, konkurssissa. Juhani Palmu on ollut miltei Matti Nykäsen veroinen lööppikeisari. Taidemaalarin tahtia ei riepottelu ole hyydyttänyt. Pensselit eivät ole santaan joutaneet, päinvastoin.
– Maalaan käytännössä kellon ympäri. Ja kauppakin tuntuu käyvän, taiteilija myhäilee.

60 vuotta täyttävä Juhani Palmu viettää merkkipäiväänsä Nizzassa.

Moni uskoo Palmun nauttivan valokeilassa paistattelusta. Mies itse ei ihan mukisematta moista niele.

– Julkisuus on ihottuma, josta ei pääse eroon. Pakkohan se on hyväksyä.

On varmaan lehdille hyvä bisnes, kun ympärilläni on riittänyt sähinää. Jotkut vahingolliset jutut ovat kuitenkin osaltaan romahduttaneet minun talouspuoltani.

Kovin paikka koitti pari vuotta sitten, kun velat paisuivat yli äyräiden. Samoihin aikoihin iski masennus ja alkoholia kului. Miehestä ei ollut tulla enää kalua.

– Elämäntyöni hajotettiin ainakin materiaalisella puolella. Ihminenkin oli mennä. Lähelläni on ollut epärehellistä väkeä.

Kasvoi vernissan ja tärpätin hajussa

Isä-Helge oli taidekauppias, mutta hän myös maalasi. Omena ei ole kauas puusta pudonnut. Palmu hymähtää kasvaneensa vernissan ja tärpätin hajussa.

Juhani näki päivänvalon Turussa, mutta perhe muutti hetimmiten Ruotsiin. Kun muut vintiöt lähtivät koulun jälkeen raitille, Juhanilla ja hänen veljellään oli yleensä kotipuuhia.

– Isän antamat piirustustehtävät piti tehdä ensin. Pyyhekumia ei saanut käyttää. Jos jokin meni pieleen, piti työ tehdä kokonaan uudelleen.
Palmun tunnetuin neuvoja on ollut legendaarinen Onni Oja. Kaksikko tapasi ensimmäisen kerran 1970-luvun lopulla.

– Onni on vanha ja viisas tekijä. Muille hän ei varmaan samoja niksejä antanut. Keskustelimme usein myös taiteen historiasta.

Mainosmiehestä taidemaalariksi

Palmu puski mainoshommia kymmenisen vuotta. Ajatus taidemaalarin urasta kypsyi yhdessä yössä. Iski vimma, joka ei vieläkään ole laantunut. Suuruudenhulluutta tai ei, Palmu vertaa itseään maailman tunnetuimpiin maalareihin.

– Luonteeni on kuin Picassolla. Inspiraatiota ei tarvitse odotella. Pystyn tekemään tauluja aina ja nautin siitä. Maalaaminen on minulle elämäntapa.
Jostain virasta voi lähteä eläkkeelle, ei tästä työstä.

On epävarmuuskin joskus kalvanut. Kölnin taidekorkeakoulussa suoritettu tutkinto kuitenkin pönkitti kummasti itseluottamusta.

– Suomalainen taidemaailma on halventanut minua siihen malliin, etten ole aina tiennyt, olenko riittävän hyvä. Myynti ja menestys ovat onneksi puhuneet puolestaan, taiteilija muistuttaa.

Elämän perusasiat jälleen reilassa

– Kaali kondiksessa, masennus veks, oikea ihminen rinnalla.

Palmu huojuu iloisesti, vaikkei Havaijilla ollakaan. Taiteilijan elämä on taas raiteillaan. Kihlattu Leila Pikk täydentää yhtälön. Pariskunta aikoo mennä naimisiin, mutta hääpäivää ei ole vielä lyöty lukkoon. Joko kuudes kerta toden sanoisi?

– Kuulostaa ihan hyvältä! Eteenpäin vain, on oltava rohkea. Tapahtui mitä hyvänsä, loppujen lopuksi kaikki tulee olemaan hyvin, kuusikymppinen mies luottaa tulevaisuuteen.

STT, Erkki Jääskeläinen