Uutiset

Kuulo se on maalaisillakin

Kesäaamuisin lapsuudenkodin yllä
leijui musta pilvi, melkeinpä kirjaimellisesti. Läheisen sorakuopan yhteydessä sijainnut asfalttiasema puski pahanhajuisia huuruja taivaalle ja työnsi niitä yllemme. Haju oli paha, eivätkä ne terveysvaikutuksetkaan varmasti kaksisia olleet.

Nimilistoja kerättiin ja lopulta asema suljettiin.

Meteli kuitenkin jäi. Samaisen sorakuopan likellä nimittäin toimi ja toimii edelleenkin motocross-rata. Kesäaamuisin äänet kyllä rekisteröitiin, mutta ei se maalaisidylliä rikkonut. Ei, sen teki lehmänlanta, joka löyhkäsi keväisin pitkin peltoja.

Lanta ei saanut kuitenkaan ihmisiä liikkeelle, toisin kuin Ekokem. 1980-luvun alussa Riihimäelle, noin viiden kilometrin päähän idyllistämme, ryhdyttiin suunnittelemaan ongelmajätteiden käsittelylaitosta. Laitoksen epäiltiin olevan perin haitallinen ja siksi nimilistat kiersivät jälleen ovelta ovelle. Laitos kuitenkin sai luvan ja tuli jäädäkseen. Lehmät säilyivät yksipäisinä ja rauha palasi.

Syksyllä 1997 rauha järkkyi jälleen, kun lähisorakuoppa paljastui törkeän ympäristörikoksen näyttämöksi. Kyllä, sinnehän ne kymmenet myrkkytynnyrit dumpattiin hapertumaan. Onneksi apu eli Ekokem oli lähellä. Että näin leppoisaa elämä voi olla kaukana maaseudun rauhassa.

Ahvenisto on upea harjualue. Sen ongelma ja ansio näyttää vain olevan se, ettei se sijaitse maaseudun rauhassa. Harmi, että Ahveniston päälle ei voi nostaa lasikupua.

Moottorirata on seissyt sijoillaan vuodesta 1967, ja arvonsa on radallakin. Rataa on turha toivottaa hornaan yksin melun perusteella, ympäristön pilaaminen olisikin toinen juttu. Sitä paitsi, välitetään siitä melusta muuallakin. Rata on aina jonkun naapurissa. Mistä sille löytyisi uusi paikka?

Ihminen näkee ja kuulee sen, minkä haluaa. Joku kärsii moottoriradan aiheuttamasta melusta, toinen kaupunkia halkovan moottoritien synnyttämistä meluhaitoista ja jollekin painajaiseksi riittävät naapurin ruohonleikkuri tai betoniseinän takaa kantautuvat television äänet.

Yhtä kaikki, äänet kai kuitenkin kuuluvat sinne, missä ihmiset elävät. Ratayrittäjän mukaan lähinaapurit eivät ainakaan tunnu kärsivän melusta pahiten.

Rata tuo kaupunkiin rahaa. Hoidetusta radasta hyötyvät muutkin kuin vain autourheilijat: talvella asfaltin päälle tehdyistä laduista nauttivat hiihtäjät ja kesäisin rata on rullahiihtäjien, -luistelijoiden ja mäkilautailijoiden käytettävissä.

Millä rahalla rata-alueesta huolehdittaisiin, jos moottoriurheilijat häädettäisiin? Väitän, että siitä tulisi samanlainen rappion monumentti kuin maauimalasta tai hyppyrimäestä, jotka on jätetty oman onnensa nojaan.

Hyppyrimäen purkamisen oli vuonna 2009 laskettu maksavan 230 000 euroa. Hinnan takia sitä ei tuolloin päätettykään panna maan tasalle – purkaminen kun ei ole mikään investointi. Jotain mäelle on kuitenkin pakko tehdä, turvallisuusriskihän se on tuollaisenaan.

susanna.kinnari-kuparinen@hameensanomat.fi