Uutiset

Kuumuus karkottaa verenluovuttajat

Hämeenlinnan veripalvelussa on heinäkuussa hiljaista.

-Kuumat, kovat helteet ovat vaikuttaneet luovuttajamääriin selvästi. Ihmiset joko lomailevat tai he saattavat aprikoida, että onko helteellä turvallista luovuttaa verta, tuumii toiminnasta vastaava sairaanhoitaja Satu Piiroinen.

Jos aikoo luovuttaa verta kesäkuumalla, veden ja mehun tankkaaminen onkin erittäin tärkeää, sillä helteellä hikoilu aiheuttaa ylimääräistä nesteen haihtumista.

-Ennen ja jälkeen verenluovutuksen on juotava reilusti. On tärkeää muistaa juoda myös kun pääsee kotiin, sillä nestemäärän palautumiseen menee noin vuorokausi. Helteet eivät kuitenkaan ole este luovuttamiselle, Piiroinen kertoo.

4500 desiä päivässä

Suomenlaajuisesti verta tarvitaan päivittäin tuhannelta luovuttajalta. Hämeenlinnan tavoite on 130 luovuttajaa viikossa, eli noin 26 luovuttajaa päivässä. Kerrallaan luovuttajalta otetaan verta 450 millilitraa.

-Liian harvoin tulee käytyä luovuttamassa, viimeksi kolme vuotta sitten tulin viimeksi, harmittelee verta luovuttamaan saapunut Jaana Sallinen.

Tilanne Hämeenlinnan verenluovutuspisteellä on tällä hetkellä heikonlainen ja Piiroinen kertookin, että nyt tarvitaan kipeästi kaikkien veriryhmien edustajia mukaan luovutustalkoisiin. Suurta ajallista panostusta toimenpide ei vaadi. Itse luovutustilanne kestää viidestä kymmeneen minuuttia, eikä ajanvarausta tarvitse tehdä. Riittää kun sujauttaa henkilöllisyystodistuksen povitaskuun ja kävelee ovesta sisään.

-Tänne tullessa ei tarvitse tietää omaa hemoglobiiniaan tai veriryhmäänsä. Lääkärintodistustakaan ei tarvitse. Riittää, että henkkarit on mukana, sillä niillä rekisteröidytään luovuttajaksi, hän kertoo.

Ensimmäistä luovutuskertaa varten kannattaa aikaa kuitenkin varata ainakin tunti.

-Ekan kerran jälkeen on syytä ottaa ihan rauhallisesti. Meillä on täällä kahvila jossa voi istuskella, sekä ottaa syötävää ja juotavaa, Piiroinen ohjastaa.

Pyytettömyys periytyy

Verenluovuttajilla on tekoonsa monia syitä.

– Sellaisia tapauksia on paljon, joissa joku luovuttajan läheinen on ollut suuressa leikkauksessa tai onnettomuudessa ja pelastunut saamallaan verellä. Silloin ihan konkreettisesti ymmärtää, kuinka tärkeä ja arvokas lahja veri on saajalleen.

Hämeenlinnan veripisteellä maanantaina asioinut Jaana Sallinen kertoo luovuttaneensa verta ensimmäisen kerran heti 18 vuotta täytettyään.

-Motiivini on yksinkertaisesti halu auttaa. Minulle verenluovutus ei ole koskaan aiheuttanut heikotusta, enkä myöskään valmistaudu tähän mitenkään erityisemmin. Ihan ex-tempore tulin nytkin, kun ilmeni asiaa keskustaan.

Sairaanhoitaja Elisabeth Nygård kertookin, että konkariluovuttajille tilanne on niin tavallinen, että he kävelevät veripalvelun ovista sisään suurempia pohtimatta.

– Senkin olen huomannut, että verenluovutus ikään kuin periytyy. Pienet lapset tulevat tänne vanhempiensa mukana ihmettelemään ja ilmestyvät itsekseen paikalle täytettyään 18-vuotta, hän myhäilee.

Harrastuksena hengenpelastus

Vaikka tukihenkilöä ei ole pakko ottaa luovutukseen mukaan, kertoo sairaanhoitaja Piiroinen huomanneensa, ettei luovutustilanne ole läheskään aina yksinsuorittamista.

-Varsinkin nuoret tulevat usein kaverinsa kanssa paikalle. Verenluovutus saattaa olla ystävyksille vähän kuin harrastus, hän pohtii.

Noin 50 000 suomalaista saa vuosittain hoitoa verivalmisteilla. Luovutettu veri jaetaan lähes poikkeuksetta kolmeen osaan: punasoluiksi, verihiutaleiksi ja plasmaksi ja potilaalle annetaan vain sitä veren osaa, jota hän tarvitsee. Jos jokainen verenluovuttajaksi rekisteröitynyt luovuttaisi verta kolmesti vuodessa, olisi sen riittävyys turvattu potilaille joka päivä.