Uutiset

Kyläkoulut kasvattaneet pikkupiruja

Suomi on tasa-arvon luvattu maa. Sietäisi ollakin, sillä läntisessä sivistysvaltiossa tasa-arvo on elämisen perusjuttuja.

Tasa-arvo on kuitenkin myös kiva ase, jota sopii käyttää taivaita syleilevänä iskulauseena tai tarpeen tullen piilottaa näkyvistä kokonaan.

Kun tasa-arvo ei kuvioihin kerta kaikkiaan istu, se vaietaan kuoliaaksi aivan kuin tasa-arvon ulottuvuutta ei olisi olemassakaan.

Näin on käynyt parhaillaan menossa olevassa koulukeskustelussa ja varsinkin pienten kyläkoulujen lakkauttamista koskevassa inttämisessä.

Kunnan asia on järjestää alueellaan perusopetus. Muun muassa tätä tarkoitusta varten kunnan kassaan kerätään rahaa kunnallisveroina. Opetusta tukee valtio.

Opetuksessa on kyse rahasta, vaikka pienten koulujen puolustajat ja koulusysteemin remontin vastustajat tästä tosiasiasta haluavat vaieta.

Yhden peruskoulua käyvän oppilaan opetus maksaa vuodessa yli 5 000 euroa. Onko se paljon vai vähän, siitä voi kinata loputtomiin. Yhtä mieltä ollaan onneksi siitä, että koulutus turvaa Suomen tulevaisuutta.

Juuri kunnan rahojen jaossa on kyse kouriintuntuvasta tasa-arvosta.

Tätä ei saisi sanoa äänen: pienessä koulussa oppilaan opetus voi maksaa yli kaksi kertaa enemmän kuin kunnassa keskimäärin.

Koulussa A oppilaan opetus maksaa vuodessa 5 000 euroa ja muutaman oppilaan koulussa B 10 000 euroa.

Miten rahanjaossa toteutuu oppilaiden välinen tasa-arvo?

Ei sitten mitenkään.

Pikkukouluja puolustavat vanhemmat vaativat, yleensä kovaan ääneen, lapsilleen tosiasiassa erityiskohtelua. Kun kyse on ”meidän lapsesta”, peli on selvä: kunnan kassasta rahaa ja niin paljon kuin kyläkoulu tarvitsee!

Jos samainen äiti tai isä tekee naapurin kanssa samaa työtä ja saa siitä puolta vähemmän palkkaa, maailmassa toteutuu puolestaan verinen vääryys.

Kunnan päättäjät kiemurtelevat kuin madot koukussa, kun pieni kyläkoulu pitäisi lakkauttaa. Tuttu kaava on, että ikävät asiat jäävät huomiseen, vaikka joka päivä palaa kunnan rahaa. Samojen kuntien, jotka narisevat rahapulaansa.

Kuntien päättäjät eivät halua nähdä tehtäväänsä kansanvallassa. Heidän tehtävänsä on jakaa opetuksen määrärahat oikeudenmukaisesti.

Päättäjien täytyy toki kuunnella vanhempia, jotka ovat kiihdyttäneet toinen toisiaan uskomaan, että pikkukoulun säilyminen on elämän ja kuoleman paikka.

Kuuleminen ei saisi tukkia päättäjien korvia. Tasa-arvon luvatussa maassa tasa-arvoa on edistettävä, myös perusopetuksessa.

Pienistä kyläkouluista on tehty parhaan kasvatuksen ja kasvamisen synnytyslaitoksia. Suurissa kouluissa, opettajien silmien alla, varttuu vastaavasti suunnilleen uusi rikollispolvi.

Pienessä koulussa hyvyys, suuressa pahuus. Mielenkiintoinen teoria.

Missä kasvoi se päättäjien sukupolvi, joka on kouluja lahtaamalla suistamassa oppilaat turmioon, vieläpä pidentämässä heidän koulumatkaansa muutamalla kilometrillä?

Pikkuperkeleet kasvoivat pienissä kyläkouluissa.

Päivän lehti

17.1.2020