Kolumnit Uutiset

Kyllä joulukortti aina facebookin voittaa

Joulunalusviikko on siitä mukava, että postiluukusta tulee muutakin postia kuin lehtiä tai mainoksia. Tulee joulukortteja.

Minulla on tuttuja, joista en kuule välttämättä mitään koko vuonna. Mutta joulukortti tulee vuorenvarmasti.

Yhdessä vaiheessa naureskelin ystävieni kanssa, että on tuttuja, joiden korteista voi tehdä päätelmiä, missä nyt mennään parisuhderintamalla. Uusi nimi kortin alla vanhan tutun vieressä kertoi vähintään seurustelun vakavoitumisesta.

Ja perheen kasvettua nimiä tuli aina lisää. Kunnes sitten taas lasten lähdettyä pesästä, heidän nimensä jäivät monen korteista pois. He ovat muuttaneet omilleen, ja lähettävät omat korttinsa, jos lähettävät.

Valitettavasti nimiä jää pois muistakin syistä. Kumppanin nimi voi yhtäkkiä puuttua. Sukset ovat menneet ristiin tai toisen elämä on päättynyt.

Kun itselle on tullut ikää, joulukortit aiheuttavat ilon lisäksi haikeuden ja surunkin tunteita. Poisnukkuneetkin ovat mielessä, ne, joiden nimeä ei korteissa enää näe.

Joskus joutuu pähkäilemään, kenelle kirjoittaa kortti, kenelle ei. On ihmisiä, joista pidän mutta jotka syystä tai toisesta eivät enää valitettavasti oikein kuulu elämääni. Kun elämä on vieroittanut, kumpi meistä katkaisee perinteen ensimmäiseksi?

Joskus katkaisu tulee tehdyksi, mutta yleensä haluan jatkaa mukavaa perinnettä. Mitä siitä, jos ainoa yhteys jonkin ihmisen kanssa on vuosittain vaihdettu joulukortti? Kortin kirjoittaminen ei ole iso vaiva, ja ainahan joulukortti kuitenkin ilahduttaa.

Sitä paitsi tässä iässä ei vuosi ole mikään pitkä aika. Joulujen väli kuluu koko ajan yhä nopeammin. Kun kirjoitin tämänjouluisia kortteja, tajusin, etten ole nähnyt parasta opiskelukaveriani koko vuonna. 

Tällaista ei ole tapahtunut koskaan aiemmin. Laitoinkin korttiin toivomuksen, että ensi vuonna tapaisimme – ja sain häneltä kortin, jossa hän ehdotti samaa. Mukavaa.

Saa nähdä, kuinka kauan joulukorttiperinne jatkuu tällaisena. En usko, että se koskaan kokonaan kuihtuu, mutta kyllähän sähköiset viestintätavat ovat jo syöneet korttien suosiota.

Mutta hei, eihän sähköposti- tai Facebook-viesti ole sama asia kuin oikea postin kuljettama, käsin kirjoitettu kortti! Ei niitä sähköpostiviestejä voi sitä paitsi laittaa esille lipaston päälle tai jääkaapin oveen.

Ikävää on, että Postikin on tehnyt parhaansa joulukorttiperinteen mitätöimiseksi. Minä ainakin olen tänä vuonna saanut kortteja leimojen mukaan lähinnä vain paikkakunnalta nimeltä Helsinki-Helsingors, vaikka niiden lähettäjät ovat postittaneet ne esimerkiksi Hämeenlinnasta, Riihimäeltä, Janakkalasta ja Nastolasta.

Kaikkia korttejani ei ollut leimattu lainkaan, ja parissa kortissa leima on niin epäselvä, ettei postitoimipaikasta saa mitään selvää.

Kuinkahan moni saa tänä vuonna joulukortin, jonka lähettäjäkin jää epäselväksi? Jos alla lukee vaikkapa vain Anna tai Leena, eikä lähetyspaikkakunnasta ole tietoa, kortin lähettäjää voi arvailla ehkä vain käsialan perusteella.