fbpx
Uutiset

Kyllä junamatka on poikaa

Yllätykseksi itselleni rupesin oikein kaipaamaan junaa, kun matkustin neljä tuntia kuumassa kaukolinja-autossa. Virossa linjuri ei pysähtynyt välillä sen vertaa, että olisi ehtinyt käväistä jaloittelemassa bussiasemilla. Tallinnaan päästyä jalat olivat kipeinä turvotuksesta ja selkää pakotti.

Mikä helpotus se olikaan, kun bussimatkan ja ahtaan pikalaivan jälkeen pääsin Helsingissä istahtamaan Hämeenlinnan-junaan. Junassa oli ihanasti tilaa ja happea.

Sattui vielä niin onnellisesti, että sain pitää yhden junanvaunun melkein itselläni. Edes yhtään kännykkää ei pirissyt, sillä osastossa ei saanut käyttää matkapuhelimia.

Linja-auton täytyy olla todella mukava, ennen kuin valitsen sen pitkille matkoille. Lappiin lähtisin vasta, jos bussit olisivat yhtä miellyttäviä ja palvelu yhtä mahtavaa kuin Etelä-Amerikan pitkillä linjoilla.

Chilessä ja Argentiinassa voi yölinjoilla valita kolmesta mukavuusluokasta ja hinta tietysti vaitelee luokan mukaan: tavallisen istumisen, puoliksi lepäävässä asennossa makuun tai vuodetasossa nukkumisen.

Bussi-isäntä jakaa illalla jokaiselle huovan ja vetää ikkunoiden eteen pimennysverhot. Aamulla hän tarjoilee kahvit ja sämpylän ja muistaa toivottaa hymyillen hyvää huomenta.

Tällaisia iloja on turha odottaa Suomeen, mutta linja-autoasemien suunnittelijoiden pitäisi käydä Etelä-Amerikassa opintomatkalla. Pienenkin kaupungin linja-autoasema on siellä todellinen matkakeskus.

Uruguayn Montevideossa linja-autoasema on samalla suuri kauppakeskus, jossa voi odotellessa hoitaa ostoksensa. Santiago de Chilen bussiasema on samalla kaupungin hyvin toimivan maanalaisen risteysema.

Kesän uutisessa kerrottiin, että junamatkan mukavuus miellyttää aika monia muitakin suomalaisia. Linja-auto ei ole ohittanut junaa, vaikka junamatkan lippu maksaa enemmän. Hinta ei ole ihmisille niin tärkeä kuin matkan mukavuus, nopeus ja turvallisuus.

Junaa aloin kaivata keväällä myös lentomatkalla Hongkongiin ja takaisin. Yhtämittainen lento kesti 12 tuntia ja päälle tuli yhteyslento Saksan Frankfurtiin. Flunssaisena matka oli tuskallinen.

Muistui mieleen parinkymmenen vuoden takainen junamatka Siperian halki silloisen Neuvostoliiton Kaukoitään.

Matka Habarovskiin kesti kaksi viikkoa, mutta junassa sai nukkua vuoteessa ja asemilla sai jaloitella reippaasti. Jalkoja ei pakottanut, ja ruokaa sai kolmesti päivässä.

Mielelläni menisin uudestaan myös Hongkongiin, mutta onneksi edes niin kauas ei ole pakko lentää. Legendaarisen Idän pikajunan päätepiste nimittäin on Hongkongissa.

Pitkän junamatkan tekoon tarvitaan vain tavallista enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Lentämiseen verrattuna hitaassa junassa on sekin hyvä puoli, että myös sielu ehtii perille yhtä aikaa ruumiin kanssa.

Menot