Uutiset

Kyllä noitten rikkaiden kelpaa

Eläköön avoin yhteiskunta! Kaikki suomalaiset saavat jälleen pällistellä rikkaiden, yritysjohtajien, urheilijoiden, taiteilijoiden ja kuntansa paremman väen tuloja.

Verotietoihin – tällä kertaa vuodelta 2005 – tutustuminen on suorastaan kansalaisvelvollisuus. Veroista ei tosin oikeastaan ole niin väliä, sillä niiden periminenhän on verottajan asia. Tulot syyniin!

Kuka mahtaa olla tv-kasvo Tommy Kilponen? Hän kuittasi joka tapauksessa viime vuonna hieman yli 28 000 euron tulot. Mahtaako muotitaiteilija Ilona Pelli olla muodissa, kun hänen tulonsa olivat 0 euroa?

Popedan Pate Mustajärvi lauloi kasaan melkein 60 000 euroa, vaikka hän joi vielä viime vuonna viinaa. Tai ehkä juuri siksi. Dopingista kärynnyt kuulantyöntäjä Ville Tiisanoja urheili yli 35 000 euron tulot. Ja todistetusti ihan puhtaana.

Sekin pitää tietää, että maan rikkain on Rafaela Seppälä, joka on SanomaWSOY:n omistajia.

Verotietojen julkaiseminen on tullut jäädäkseen. Muuta on turha edes kuvitella. Tässäkin tapauksessa avoimuuden vastakohta on verotietojen salaaminen, eikä kukaan halua tietenkään mitään salata.

Mitään älyperäistä keskustelua verotietojen julkisuuden järkevyydestä on turha odottaa.

Verotietojen julkaisu on lähinnä tuuleen piirtelyä. Normaalissa elämässä ensin on työ, sitten vasta palkka. Jos haluaa rahaa, pitää tehdä työtä. Tämä on yksinkertainen pääsääntö.

Verotietojen pällistelyssä punnitaan pintaa raapaisten vain tuloja, ei lainkaan niiden eteen tehtyä työtä. Raha, palkka, on irrotettu tulojen esittelyssä aivan irralliseksi asiaksi.

Laulaja Kari Tapion tulot olivat 410 000 euroa, mutta kyllä hän niiden ansaitsemiseksi on joutunut laulamaan, matkustamaan, yöpymään hotelleissa ja tekemään pitkää päivää studiossa. Kansaa miellyttävien levyjen tekemistä tuskin voi laskea järin suureksi synniksi.

Pahimmassa tapauksessa suurista tuloista tehdään vallan vääriä johtopä��töksiä. Koko tavalla harhaista on esimerkiksi väittää, että yritysjohtajat tienaavat Suomessa erinomaisen hyvin.

Kuka tienaa, kuka ei. Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä omistaja-yrittäjän menestys on pääsääntöisesti kovan työn takana. Esimerkiksi kaivinkoneyrittäjä kaivaa usein ojaa silloin, kun palkansaaja korkkaa oluen lauantaisen saunaillan kunniaksi.

Ja totta mooses työnsä hyvin tekevää yrittäjää pitää palkita tuloilla siinä missä hyvän työn palkansaajaakin.

Ei kai kukaan kuvittele, että köyhyys poistuisi Suomesta rikkaiden rahat jakamalla. Rikkaita on vain kourallinen, niin myös heidän rahojaan.

Fortumin toimitusjohtaja Mikael Lilius keräsi euroja enemmän kuin Nokian Jorma Ollila. Kumma juttu, sillä Nokia on kymmenen kertaa suurempi yritys kuin Fortum.

Turha asiasta on Liliusta syyttää. Hölmö ei ole se, joka ottaa vaan se, joka antaa. Tässä tapauksessa hölmö on valtio, sillä se omistaa Fortumista 51 prosenttia.