Uutiset

Kylmä käyttötaide päästää mielikuvituksen liukuun

Jos joku pyhinä kuljeskelee Aulangolla Katajiston kartanon mailla, seuraksi kannattaa ottaa tukeva muovikassi. Sellainen, jonka päälle mahtuu istumaan ja joka ei heti kulu puhki.

Kartanon maastossa komeilee neljä Aulangon historiaan liittyvää lumiveistosta, joista yhden jatkona on houkutteleva liukumäki. Kolme työpäivää vaatinut veistos, laivan kokka, on käyttötaidetta, nimenomaan liu’uttavaksi tarkoitettu.

– Mittakaava on aika pieni, mutta kyllä tästä laivan ohjauskannelta aikuinenkin mahtuu laskemaan, esittelee laivatiimin jäsen Tarja Kauppinen aluksen ominaisuuksia.

Opiskelu on maittanut Kauppiselle, Anna Virtaselle, Leena Hurmavaaralle ja Maria Kivijärvelle tällä viikolla. Wetterhoffin ohjaustoiminnan koulutusohjelman opiskelijat pääsevät ulkoilutoiminnan kurssilla nyt toisena vuonna peräkkäin lumileikkeihin.

Tai paremminkin lumitöihin. Laivanelikon mukaan muottien tekeminen, lumen tamppaaminen tiiviiksi ja paksun massan veistäminen on mukavaa, mutta käy kunnon päälle.

Traktori kokosi rakennusmateriaalin

Laivan on tarkoitus muistuttaa sisävesilaivaliikenteen historiasta. Liukumäen alapuolella rinteessä on lisää lumiveistoksia. Lähimpänä kohoaa Aulangon näköalatornia muistuttava, mutta rahtusen sitä pienempi linnake.

Tornin huipulla seisoo opiskelija Annu Koski veitsi kädessä. Lumitiilet kaipaavat loppusilausta.

– Välillä on ollut vähän turhautunut olo, kun kaikki ei olekaan sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Mutta veistos tästä on tullut, Annu Koski, Venla Uotila ja Tuuli Hokkanen kehuvat.

– Kurarukkaset kädessä on ihan nelivuotias olo. Saa olla luvan kanssa taas lapsi. Huippua! Koski nauraa.

Alkuviikolla koko lumiveistosurakka vaikutti tuhoon tuomitulta, maa kun irvisteli ruskehtavana jääiljanteena.

– Traktori on tuonut lunta ties mistä mahdottomat määrät. Veistoksiin on kulunut lunta todella paljon, Anna Virtanen kertoo.

Lumiauton pintaan vesivahaa

Linnasta ja laivasta vähän matkan päässä hohtaa kynttilöiden avulla valoteokseksi muuttuva ”kartanon palanut yläkerta”. Kaiken keskipisteenä paistattelee kuitenkin avoauto.

Se ei ole enempää eikä vähempää kuin eversti Hugo Standertskjöldin Rolls-Royce.

Läheltä katsottuna auton konepellissä on koivunlehtiä, mutta koska viimeistelymateriaalia alkoi keskiviikkona sataa taivaan täydeltä, pienet kauneusvirheet voidaan paikata.

Mari Salmi taputtelee lumipelteihin tuoretta, puhtaanvalkoista lumikittiä. Samaan aikaan Elina Forssell suihkuttaa topattuja penkkejä vedellä. Vesi liimaa uuden lumen paikoilleen – ja jos pakkasta tulee, myös kiillottaa pinnan jäiseksi.

– Voi sanoa, että tämä on autolle vahaus, Mari Salmi ja Sari Nykänen sanovat.

Muun muassa Maria Kivijärveen on kolmen päivän urakan aikana iskenyt veistokipinä. Hän pääsee toteuttamaan uusia visioita keväällä, jolloin sama opiskelijaryhmä aloittaa uuden rakennusrupeaman. Kun lumet sulavat, sulaa myös routa, ja hiekka vapautuu.

Viime vuoden kurssilaiset, hiekanveistossa ensikertalaiset wetterhoffilaiset, lähtivät lopulta kisaamaan hiekkaveistosten Suomen mestaruudesta. Ja voittivat.