Uutiset

Kylmänä päivänä kelpaa kahvitella kalliolla

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt. Ehkä hiljaisuuden kohinasta. Tai kenties siitä, että ilmassa ei lemahdakaan kaupungin musta sauhu.

Nyt tuoksuu ehta pakkaslumi. Sen raikkaus humahtaa takaraivoon asti, ja ollaan vasta lähdössä talvipiknikille kokeilemaan, kuinka vähin tarvikkein arjesta voi irrottautua mukavasti keskellä päivää ja keskellä synkäksi kutsuttua vuodenaikaa.

Piknik-ajankohdaksi valikoituu yksi talven toistaiseksi kylmimmistä ja kauneimmista päivistä. Pakkasta on kuutisentoista astetta, aurinko paistaa ja ilmassa leijailee pikkuruisia, välkkyviä lumikiteitä.

No niin. Niskassa on tavallinen toppatakki, termoskannussa kahvia ja avonaisessa laatikossa sämpylää ja pipareita. Istuinalustoja ei hakemallakaan löydy, joten pari sanomalehteä lähtee reissuun niiden sijasta.

Istuimesta ei saa tulla liukuria

Huikaisevan valoisana talvipäivänä Asemantakana sijaitseva Klerckerinpuisto muistuttaa vuorenhuippua. Korkealla mäennyppylällä nököttävältä aukiolta näkee Vanajaveden jään yli kaikenlaista, kuten huurtuneen linnan.

Kukkulalla on paksulti koskematonta lunta. Kun kinokseen alkaa asetella istumalehtiä, käy selväksi, ettei kinos ole kinos, vaan pehmeä pilvi tähdiksi kitistynyttä pakkashilettä. Se rouskuu ja tunkeutuu väkisin lehtien päälle ja istujan syliin.

Vielä on noustava siirtämään lehtiä vaaksa poispäin rinteestä. Istuinalusta suunnittelee selvästi muuttuvansa liukuriksi.

Untuvaiset hiutaleet eivät ole kastelevaa sorttia, joten toistaiseksi on varsin mukavaa. Pakkaspäivä on oikeastaan mukavampi retkiaika kuin kesä. Öttiäiset eivät pörrää korvanjuuressa eikä auringonpaisteessa tule hiki.

Poiskin tulee lähdetyksi ennen iltaa, koska pikapiknikvarusteissa ei tarkene jäädä hankeen nokosille.

Tumput ovat eväiden kääreiden ja termoksen korkin hypistelyyn kömpelöt. Onneksi kahvi on kuumaa, joten hyppyset pysyvät hanskoittakin lämpiminä.

Kahvi höyryää vasten epätodellisensinistä taivasta. Piparkakku-ukkelin naamaa valaisee omituinen hymy.

Auringon lämpö on vielä heiveröinen

Ilma on täysin tyyni, mutta pakkanen ritisee niin voimissaan, että kymmenessä minuutissa kylmä näykkäisee nenänpäästä. Auringonpaisteen lämpö on niin heiveröinen, ettei siitä ole vilun karkottajaksi.

Mutta kahvistapa on. Termoksessa sitä riittää, ja sen höyry lämmittää poskia ja silmäripsiä.

Kun jalkaa liikauttaa varomattomasti hangessa, housunlahkeeseen vilistää lunta. Se sulaa tyytyväisenä sukkaan. Aika viileää se on.

Rinteen alapuolelta suhahtaa auto. Jostain kuuluu lapsen kimitystä. Taustalla pauhaa tasainen moottoritien äänimatto. Muuten aukiolla vallitsee kaupunkihiljaisuus: jos nämä äänet sulkee pois, ei kuulu mitään.

Kahvimaito olisi pitänyt panna tiiviiseen purkkiin. Nyt sitä makaa eväslaatikon pohjalla.

Pipariukon pää maistuu hyvältä ja kylmältä. Piknikillä on kivaa noin puoli tuntia, mutta se riittää: työmaan tunkkaisessa ilmassa jaksaa taas nököttää loppupäivän. (HäSa)