Uutiset

Kymmenen minuuttia, ja liikenne vaihtoi puolta

Kun Ruotsi siirtyi oikeanpuoleiseen liikenteeseen, olivat tiet ja kadut tyhjillään autoista koko maassa. Vaikka sunnuntaina aamuviideltä tapahtunut vaihto vei vain kymmenen minuuttia, oli yksityisautoilu kielletty koko maassa kello yhdestä aamukuuteen. Suurissa kaupungeissa kielto kesti pidempään, Tukholmassa yli vuorokauden. 

Jerry Dåversjö asui 1960-luvulla Tukholmassa. Hän seisoi H-päivänä autoilijoiden etujärjestö Motormännens Riksförbundin vapaaehtoisena valvomassa, etteivät jalankulkijat kävelleet autojen alle katsottuaan vanhasta muistista väärään suuntaan suojatietä ylittäessään. 

Dåversjön mukaan päivä sujui kuitenkin rauhallisesti ja ilman suurempia kommelluksia. Kaupungissa muutokset oli merkitty selvemmin kuin maaseudulla, ja koska liikennettä oli enemmän, oli uusi liikennejärjestely myös helpompi muistaa. 

– Uskoisin, että maaseudulla asia unohtui helpommin. Kaupungissa ei tarvinnut kuin seurata liikennettä, Dåversjö sanoo. 

Vaihdos onnistui yli odotusten. H-päivänä raportoitiin vain 157 lievää onnettomuutta. Se oli mittavan valmistelun ja tiedotuskampanjan sekä tilapäisesti alennettujen nopeusrajoitusten ansiota.

Dåversjön mukaan myös tunnelma liikenteessä oli rauhallinen ja ystävällinen. 

– Ihmiset olivat varovaisia ja huomaavaisia liikenteessä, sillä kaikkihan olivat samassa tilanteessa, Dåversjö toteaa. 

Liikenteen vaihtaminen oikeanpuoleiseksi oli ollut Ruotsissa esillä monta kertaa jo kauan ennen H-päivää. Naapurimaissa oli oikeanpuoleinen liikenne.

Hankkeen kustannuksien selvittämistä ehdotettiin valtiopäivillä ensimmäisen kerran jo 1920-luvun lopulla. Asiasta järjestettiin vuonna 1955 kansanäänestys. Ennen äänestystä liikenteen vaihtamista oikeanpuoleiseksi oli ehditty esittää jo seitsemän kertaa. 

Kansanäänestyksessä hanke kaatui selkeän enemmistön vastustukseen. Kahdeksan vuotta myöhemmin hallitus teki valtiopäiville aloitteen, joka oli lähtölaukaus muutoksen lopulliselle läpiviemiselle.

Kansanäänestyksen vastaista päätöstä perusteltiin alhaisella äänestysinnolla. Äänestysprosentti oli ollut vain 53,2.

Kaikkien aikojen suurimman liikennereformin on laskettu maksaneen lähes 600 miljoonaa kruunua, joka tämän päivän rahassa vastaa noin 560 miljoonaa euroa. Noin kolmasosa kustannuksista syntyi linja-autokannan uudistamisesta. 

Autokannan puolesta U-käännös ei tuottanut ongelmia. Ruotsin autoteollisuuden oli jo hyvissä ajoin annettu ymmärtää, että muutos olisi edessä. Sen vuoksi jopa ruotsalaisvalmisteisissa autoissa ratti oli jo entuudestaan vasemmalla, niin myös Dåversjön Volvo Amazonissa. Hänelle muutos olikin tervetullut. 

– Enää ei ennen ohitusta tarvinnut ajaa koko autoa vastaantulijan kaistalle katsoakseen tuleeko kukaan vastaan, Dåversjö naurahtaa. 

– Olin vielä niin nuori, ettei muutos ollut minulle iso juttu. Olisi varmasti ollut vaikeampi sopeutua, jos olisi kymmeniä vuosia ajanut tien vasemmalla puolella.

Dåversjö muistaa tunnelman Tukholman kaduilla erikoisena. Hänellä oli ajolupa H-päivänä omalla autolla liikkumiseen. Muuten kaduilla liikkui vain linja-autoja ja takseja. 

– Yleensä niin vilkas Essingen väylä oli aivan autio. Oli outoa, kun autoja ei näkynyt missään. 

Kun ei ollut valvomassa suojateitä, Dåversjö ajoi ympäri kaupunkia kuvaamassa kaitafilmille H-päivän tapahtumia. Filmille tarttui muun muassa rautatieaseman ympäristössä paketteja jakaneen pikalähettihevosen viimeinen kierros. 

– H-päivän aattona näin lähettihevosen Kungsgatanin ja Vasagatanin risteyksessä. Kuski kertoi, ettei vanhaa hevosta saanut opetettua kulkemaan tien oikeaa puolta. Niinpä sen täytyi jäädä eläkkeelle, Dåversjö sanoo.