Uutiset

Kymmenen vuoden edestä

Sen läsnäolon tuntee jo. Kevyet askeleet lähestyvät. Sieltä se tulla hypähtelee, ja odottaja värähtää jokaisesta pikku tömähdyksestä.

Sen edellisestä käynnistä on niin pitkä aika, että vaikutukset vähän arveluttavat. Suokaa anteeksi pieni tärinä, sillä emme me ole tottuneet! Missä ovat käyttöohjeet? Entä missä rauhoittavat aineet tai jotkin, jotta sen osaisi ottaa vastaan seinille hyppimättä?

No se on kesäloma, terve. Eipä olla kymmeneen vuoteen tavattukaan.

Noin kolmikymppisille opiskelija-pätkätyöläisille, ja mitä kaikkia meitä nyt on, kesäloma on nykyään liian harvinaista herkkua.

Kun sitä ei saa, sen puutetta ei huomaa. Hyvin pyyhkii. Joulun tietämissä vapaata kaksi päivää ja keväällä päivä siellä ja toinen täällä. Kesä? Valoisaa ja lämmintä, töissä jaksaa hienosti! Ja pari tenttiä siinä sivussa, ei ongelmaa.

Vaan kun on ongelma. Kun lomaa on harvoin, se ensimmäinen pitkästä aikaa on kuin myrsky, jonka nousun aavistaa jomotuksena takaraivossa. Kun oikeaa, syyllisyydetöntä, luvallista lomaa kerrankin on, sen tarpeen yhtäkkiä tuntee.

Ja kun tarvetta on kymmenen vuoden edestä, huh.

Tähän väliin varoitus. Älköön kukaan vääräleuka grillinsä ääressä erehtykö murjaisemaan, että jos loma tottumatonta hirvittää, niin pysyköön hommissa. Suu suppuun tai turpiin tulee! Kynsi kirskahtaa ja kulmahampaaseen ilmestyy veritahra. Hyvin nopeasti.

Loma on pätkätyösukupolvelle arvokkaampi kuin Englannin kruununtimantit tai millä kaikella roinalla mittaamattomia kalleuksia nyt tavataan kuvata. Lomaa tekee mieli puolustaa primitiivisin asein.

Minun ikäluokalleni koko sana kuulostaa joltain, jonka merkityksen joskus tunsi, mutta josta on tullut kuulopuhetta, silkkaa satua.

Olen kuullut setien kassajonossa tuhahtelevan lehtiotsikoille, joiden mukaan pätkätyö tappaa tekijänsä. ”Kunnon työ koskaan ole ketään vahingoittanut”, he narisevat. Vakityötä ikänsä tehneet kehtaavat.

Omasta tuttavapiiristäni suurin osa on pätkäläisiä, jotka rakentavat elämäänsä sen mukaan, onko töitä viikoksi vaiko jopa kuukaudeksi eteenpäin. Siinä saumassa jokin ”loma” kuulostaa ilkeältä vitsiltä.

Loma on vakava asia, sillä jatkuva pätkäurakointi imee kuiviin. Tuttavapiirini laitamilla on keikkatyötä puskeva mies, joka ei ole muutamaan vuoteen ehtinyt pitää kovin monta vapaapäivää. Hän on lakannut puhumasta muuten kuin työtermein.

Jos maailmassa olisi rahtunen reiluutta, jokainen saisi ilman toimeentulokauhua ja suorituskellon tikitystä maata rantakalliolla pää onttona edes viikon.

Luulisi markkinoidenkin pärjäävän paremmin, jos loppuunajetut työjuhdat päästettäisiin välillä laitumelle vähän lihomaan. Tulisivat aurinkoisina ja nukkuneina takaisin.

Olisi taas, mistä tiristää.

Loma on pätkätyöläiselle arvokkaampi kuin Englannin kruununtimantit.

Päivän lehti

29.3.2020