fbpx
Uutiset

Kysy lemmikeistä: Kissani pelkää toisia kissoja – Voiko sille silti ottaa kaverin?

Yleensä kissat nauttivat toistensa seurasta, mutta jotkut yksilöt saattavat viihtyä paremmin yksin. Kuva: Risto Sauso
Yleensä kissat nauttivat toistensa seurasta, mutta jotkut yksilöt saattavat viihtyä paremmin yksin. Kuva: Risto Sauso

Minulla on 8-vuotias leikattu narttukissa. Leikin sen kanssa paljon ja se vaikuttaa tyytyväiseltä. Se pelkää muita kissoja. Joskus minulla on ystävieni kissoja hoidossa ja silloin omani lymyää piilossa. Silti mietin, onko kissan yksin pitäminen oikein, kun puhutaan, että kissakin tarvitsee lajikumppaninsa seuraa. Tottuisiko se vielä kaveriin?

Kissa on villiä kantamuotoaan sosiaalisempi ja leppoisampi, ikään kuin pennuksi jäänyt. Niinpä kissa yleensä nauttii sosiaalisen elämän iloista, kuten yhdessä leikkimisestä ja molemminpuolisista hellyydenosoituksista.

Toisaalta kissat ovat yksilöitä, joten kaikki eivät pidä kaikista eivätkä kaikki yhtä lailla viihdy seurassa. Lisäksi vaikuttaa se, mitä elämä on kissalle tarjonnut: onko se pentuna oppinut sosiaalisuutta ja onko sillä myöhemmin ollut kontakteja lajikumppaneihin.

Pentujen pitäisikin saada olla riittävän pitkään emonsa ja sisarustensa seurassa oppiakseen ”kissan kieltä” tutussa ja turvallisessa seurassa. Liian varhain vierotettujen on usein vaikea solmia suhteita lajikumppaneihinsa.

Ja jos kissa on elänyt pitkään kodin ainoana kissana, voi reviirin ja resurssien jakaminen olla jatkossa vaikeaa.

Omissa oloissaan elänyt lemmikki voi toki ajan myötä tottua lajikumppaniin, ja jos kemiat sopivat yhteen, luja ystävyyskin on mahdollinen.

Ei kuitenkaan voi ennustaa, kauanko totuttelu kestää tai onnistuuko se juuri kyseisen yksilön kanssa.

Usko saattaa loppua, jos yhteiselo stressaa pitkään ja toinen joutuu viikkokaupalla piilottelemaan nurkissa – etenkin kun onnellisesta lopputuloksesta ei ole takuita.

Mikäli haluaa silti yrittää, tulokkaan asettumisen täytyisi tapahtua hyvin hienovaraisesti, niin etteivät kissat pääse suoraan kontaktiin heti, vaan ne asuvat ensin eri huoneissa.

Hajuja vaihdetaan hieromalla kissoja samalla kangastilkulla, vaihtamalla niiden leluja, hiekkalaatikon hiekkoja jne.

Kaverikissa ei myöskään saisi olla päällepäsmäri eikä kova luonne. Pentu voisi toisaalta olla helpompi, toisaalta se voi myös kohtuuttomasti rasittaa iäkkäämpää kumppaniaan energisyydellään ja leikkimishaluillaan.

Jos kissasi vaikuttaa tyytyväiseltä nykyiseen elämäänsä ja ahdistuu lajikumppaneistaan, en pitäisi yksin oloa ongelmana.

Menot