Uutiset

Kytäjän maalaisidyllissä muhi vekkuli sävelsoppa

Pellon pientareella heinät, Aamu, Pato murtuu, metsissä tulee, Aava. Äkkinäinen johtopäätösten vetäjä tietäisi tällaisia biisinnimiä levynkannesta lukiessaan, että nyt ovat runotytöt- ja pojat saaneet kaikkien aikojen siirappisimman haaveilu-soundtrackinsä.

Levyn kuunteleminen saa tietenkin pikatuomarin nolostumaan. Kytäjän nimikkoalbumi soljuttelee instrumentaaleja, joissa soi rikkumattomassa sovussa mustat rytmit, progesynat, häivähdys jazzia ja folkia, avant gardeakin. Perusta on kuitenkin valettu rockista ja popista, mikä tekee Kytäjästä helposti sulavan niillekin, joille Wigwamin kosketinluritukset ovat hirvityksen kauhistus tai free-tööttäys silkkaa hermoja hiertävää kakofoniaa.

– Meillä on selkeästi vanhahtava soundi. Pidetään jazzista ja ollaan kuunneltu Love Recordsia ja muuta suomalaista rokkimusaa, kertoo Kytäjän toinen puolikas Janne Lastumäki.

Ja tänään tämä Suomessa tammikuussa julkaistu persoonallinen keitos lykätään Saksan levymarkkinoille. Lastumäki kieltää miettineensä mihin malliin lapsuuden ja nuoruuden kotikylältä lainattu bändinimi kääntyy muilla maailmankielillä.

– Ei sitä tarvitse itse arvailla. Ehkä aika näyttää, Lastumäki huokaa toiveikkaasti.

Kytäjä on Hyvinkään maaseutuperiferiaa. Pieni kylänen noin 13 kilometriä itse metropolista.

Sivuprojektit eivät sotke

Toinen puolikas Kytäjä-orkesteria on Jarno Alho, jonka kanssa Lastumäki aloitti musisoinnin huutamalla ja rumpuja hakkaamalla pitkin kylän kellareita, autotalleja ja pihasaunoja.

Iän karttuessa meuhka kantautui Riihimäkeen asti, missä rumpali-kitaristi-kaksikko tunnetaan ennen kaikkea Sister Flon jäseninä. Näinä päivinä miehet liikkuvat jo sujuvasti pitkin Helsinki-Tampere rataosuutta ja pysähtelevät välillä Hämeenlinnassakin, sillä Ultramariinin Tuomas Ilmavirta kuuluu Kytäjän live-kokoonpanoon.

Sister Flon kasvavan diggarijoukon ei kannata olla huolissaan, että erilaiset sivuprojektit nakertavat emobändin perustaa. Laulaja Samae Koskinenhan julkaisi äskettäin oman soololevynsä.

– Me ollaan niin tiiviisti yhdessä ja hyviä ystäviä, ettei ole mitään tarvetta yrittää pitää asioita visusti erillään, sanoo Lastumäki.

Tässä siis samaan hintaan Sister Flon viimeisimmät kuulumiset. Bändi työstää kevään mittaan albumia Tampereella, mistä se tuodaan Hämeenlinnaan jatkokäsittelyyn ennen syksyllä tapahtuvaa julkaisua.

Efektit suoraan luonnosta

Kytäjän albumin kannessa lukee Bone Voyage, tuttu levy-yhtiö 22 Pistepirkkojen takaa. Lastumäki kertoo, etteivät bändit hengaile keskenään suuren soittajaperheen tavoin, vaan kytkös syntyi Pirkkojen saksalaisen managerin kautta. Tämä ei kuitenkaan vähennä linkin mieluisuutta.

– Pirkot on esimerkki siitä, että bändi voi tehdä omaa juttuaan ja saavuttaa sillä jopa suosiota ilman täsmätuottamista tai -markkinointia. Olen digannut bändiä tosi pitkään ja siinä mielessä yhteys on itselle tärkeä.

Kytäjää ja Pistepirkkoja yhdistää levymerkin lisäksi kokeilunhalu ja kotikutoiset toimintatavat. Kytäjän debyytti on äänitetty maalla, ajoittain ulkona kevätsäässä. Mikrofonia on sojotettu milloin kohti pihapiirin siivekkäitä laulajia, milloin tuvan seinäkelloa.

– Efektilevyjä ei ole käytetty lainkaan.

Lastumäelle Kytäjä-levy maistuu yhä tuoreelta, sillä se on taltioitu lyhyissä pyrähdyksissä, muutaman pääsiäisen aikana.

– Joitakin äänitettyjä juttuja on jo unohtanut ja yksi kaunis päivä kuulee, että oho, tossa tulee tollanen ja tollanen juttu, Lastumäki naureskelee.

Tänä keväänä aika ei riitä pääsiäistaian toistamiseen, mutta ei epäilystäkään, etteikö Kytäjän Kytäjä saa jatkoa.

– On jo kutkuttava tunne ajatella, että päästään taas Jarnon kanssa miettimään uutta levyä. On mahtavaa, että on sellainen tietty arvoitus taas ratkaistavana, hyrisee Lastumäki. (HäSa)

Päivän lehti

30.5.2020