Uutiset

Kyynisyys on kamala tauti

Toimituspäällikkö Markku Peltonen, kirjoituksessasi viljellään perjantaina 21.4. hyvin kyynistä sanaa tämän päivän maailmasta ja yrityksestä suojella jotakin hyvää ja kaunista; lapsenkaltaisuutta.

Olen kanssasi jollakin yhteisymmärryksen tasolla siinä, että joskus lapsen suojeleminen voi olla jopa lapsen tiedostamisen tasoa ja ymmärrystä väheksyvää ja todellisuuden piilottelua.

Nyt kuitenkin lööppejä koskien kysymykseni on, miksi maailma pitää tarjoilla kenenkään ihmisen silmien eteen sellaisessa muodossa? Jokaisen ihmisen tulisi varjella itseään (sisäistä lastaan) ja omia lapsiaan sellaiselta epäterveeltä tiedottamiselta. Kyllä todellisuutta tarjoillaan jokaisen henkilökohtaisessa perhe-elämässä iloineen, suruineen ja tragedioineen.

Kuinka paljon kauhua ihmismielen pitää kestää? Onko lapsenkaltaisuus hakattava ja räjäytettävä perinpohjin jokaisesta yksilöstä maailmassa pärjäämisen tähden?

Meillä on sielustaan asti haavoittuneita niin avo- kuin laitoshoidossa sekä myös ilman diagnoosia kulkevia kummajaisia, jotka eivät suostu pärjäämään tässä sinunkin tarjoilemassasi maailmassa.

Yhteiskunta, media, päättäjät, vanhemmat! Miten olisi, jos jokainen kääntäisi syyttävästi heiluvan sormensa kohti omaa sydänalaansa. Mitä minä siellä haluan viljellä? Mitä minä sieltä haluan tarjoilla toisille?

Vastuu painaa ihan jokaista. Kenelläkään ei ole varaa syyttelyyn. Kukaan ei ole toista parempi, kun sydämeen asti katsotaan.Mutta valinnan vapaus on jokaisella ikään, sukupuoleen, rotuun, ammattiin tai varallisuuteen katsomatta.

Tämä maailma on meidän maailmamme. Ja muutos on muutosta omassa sydämessämme. Se muuttaa oman henkilökohtaisen maailmamme. Jossakin vaiheessa muutos on yltänyt riittävän monen yksilön sydämeen. Rakas maailmamme muuttuu niin, että täällä on ihmislapsella hyvä olla.

Riikka Lehtonen

Hausjärvi

Päivän lehti

9.4.2020