Kolumnit Uutiset

Lääkärihoitajaksi vai lakaisukoneen kuljettajaksi?

Kuka teistä tiesi 15-vuotiaana, miksi halusi ruveta isona?

Näin meitä yhdeksäsluokkalaisten vanhempia herätteli vanhempainillassa Ahveniston koulun opo Pekka Järvinen. Huh, piti oikein muistella.

Peruskoulun viimeisellä luokalla olin sitä mieltä, että minusta tulee joko puutarhuri tai kielitieteilijä. Lukion ainevalinnat tein puutarhuritähtäimellä eli valitsin lyhyen matikan höysteeksi fysiikkaa ja kemiaa.

Lukiossa mieli muuttui, mutta eihän noista opeista toimittajan työssä haittaakaan ole ollut.

Kysymyksellään Järvinen halusi havahduttaa meidät siihen tilanteeseen, jossa nykyiset peruskoulunsa päättävät ovat. Kevät ja yhteishaku ovat käsillä tuota pikaa, ja ysien ainakin pitäisi miettiä nyt juuri sitä, miksi haluavat isona tulla.

Osalla suunnitelmat ovat saattaneet olla selvillä jo vaikka kuinka pitkään, mutta uskoisin, että enemmistö pähkäilee pulmien äärellä. Ainakin omasta kokemuksesta olen huomannut, että nuorten suunnitelmat voivat olla hyvinkin lennokkaita.

Kaikki eivät kuitenkaan voi alkaa menestyspelien suunnittelijoiksi tai muotiblogin pitäjiksi.

Toisaalta jo sekin on kuitenkin plussaa, jos edes jokin asia kiinnostaa. Aika monen lähipiirissä on sellaisiakin nuoria, jotka eivät vielä päälle parikymppisenä ole saaneet tartuttua oikein mihinkään.

On kuitenkin utopistista olettaa, että 15-vuotiaana omat tulevaisuudensuunnitelmat ja mahdollisuudet olisivat jo täysin selvillä. Ei sen ikäinen ole ”valmis” eikä kuulukaan olla.

Lukio tarjoaa tilaisuuden miettiä asioita pitempään, mutta eivät sinne kaikki aikalisää havittelevat mahdu. Ammatilliseen koulutukseen ei myöskään nykyään välttämättä pääse ainakaan yhtään helpommalla kuin lukioon.

Yhteishakua on tästä syksystä alkaen uudistettu siten, että peruskoulunsa juuri päättäneitä ja vailla jatkopaikkaa olevia suositaan pisteytyksessä aiempaa selvemmin.

Sen vuoksi on entistä vaikeampi vaihtaa opiskelupaikkaa esimerkiksi kesken ammattiopintojen tai lukion, vaikka huomaisi olevansa täysin väärässä paikassa.

Vanhempainillassa korostettiin, ettei päätöksiä nuoren suunnitelmista saa jättää pelkästään heidän vastuulleen. Tukea tarvitaan, halusi nuori sitä tai ei. Tukeminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vanhempi tyrkyttää omia haaveitaan sokeana jälkikasvun toiveille.

Yhdeksäsluokkalaisia tekee kuitenkin mieli lohduttaa. Harva meistä vanhemmista todella tiesi 15-vuotiaana, miksi alkaa isona. Kyllä ne isot ratkaisut on tehty myöhemmin, ja niin nykyiset nuoretkin tekevät.

Hakurumbasta ei kannata ahdistua, mutta ei sitä missään tapauksessa kannata väliinkään jättää. Voi käydä niinkin, että alun perin ihan väärä paikka alkaakin tuntua oikealta.

Päivän lehti

21.1.2020