Uutiset

Lääkepolitiikka hakoteillä

Alkuvuodesta lääkkeidenkorvauskäytännön muuttamisesta tulee mieleen, että tarkoituksena on yhä enenevässä määrin kyykyttää köyhiä sairaita ja vain taata työläisten vähän lääkkeitä käyttävien ostovoima? Jos työläisen pussilla olisi tällä tavalla käyty, olisi syntynyt suuri huuto.

Kyllä isävennamoa ja Sirkiää nyt tarvittaisiin.

Muutokset olisi voitu toisinkin tehdä! Se, että 1,5 euron omavastuuosuudella vaikutettaisiin lääkkeiden hamstraukseen, käy juuri päinvastoin.

Juuri paljon lääkkeitä käyttävät joutuvat kokeilemaan erilaisia lääkevaihtoehtoja, eikä nyt enää kannata ostaa koelääkkeitä pieninä erinä vaan aina täysi kolmenkuukauden satsi.

Todella sairailla omavastuuosuudet tulee joka tapauksessa täyteen ja kannattaa siis ostaa lääkkeet aina kolmen kuukauden tarpeiksi, vaikka ei tiedetäkään tuovatko ne haittavaikutuksia tai tehottomia. Näin jää loput kolmen kuukauden satsista käyttämättä.

Kokemuksesta tiedän, että tämä on hyvin tavallista. Tästä hyötyvät vain apteekit ja lääkkeiden valmistajat. Köyhille sairaille voitaisiin perustaa lääkekierrätyskeskus!

Apteekit eivät enää hyvitä eivätkä myy lääkkeitä uudelleen vaikka pakkaukset palautettaisiin avaamattomina.

Pienenä esimerkkinä, jos eläkeläinen syö kolmea eri lääkettä (nousu 14,5 euroa, 1,5 ?/ostokerta x 3 ostokertaa x 3 lääkevalmistetta) lisäksi vuotuisen omavastuuosuuden nousu 9,77 euroa, tekee vuodessa korotusta pelkkien lääkkeiden osalta 24,27.

Eläkkeet nousivat vuoden alusta 1,66 %. Sellainen 1 000 euron työeläkeläisen eläke nousee 16,60 euroa. Joten takapakkia tästä tulee pelkästään lääkkeiden osalta 7,67 euroa.

Tuntuu, ettei tämä olisi paljon, mutta väärin se on.

Edellä olevan verran lääkkeitä nauttivalla kansaneläkeläisellä käteen jäävä tulo ei vähene, koska kansaneläkkeeseen tulee 5 euron tasokorotus kuukaudessa. Tosiasiassa kuitenkin juuri paljon lääkkeitä käyttävät ovat usein kansaneläkkeen varassa, joten sinne menevät nyt kovasti odotetut tasokorotuksetkin.

Nyt kun lääkkeiden tukkuhinnat alenevat, niin valtio ottaa hyödyn kovasti sairastavilta, olettaen että lääkkeiden kokeilijat eivät osta kerralla koko kolmen kuukauden satsia.

Paljon sairastavien nettotulot vähän lääkkeitä käyttävien nettotuloihin muuttuu radikaalisti. Päällisin puolin voisi näyttää oikeudenmukaista, että paljon lääkkeitä käyttävien pitäisi enemmän maksaakin. Mutta niinhän se on jo ollutkin, miksi pitää näitä sairaita vielä enemmän ruoskia, valtiohan hyötyy jo tukkuhintojen alennuksen myötäkin?

Totuushan on kuitenkin se, että lääkkeiden käytöllä on tarkoitus pitää sairaat toimintakykyisinä, eikä tämä ainakaan sitä edistä.

Sopivan lääkityksen etsiminen voi jäädä ja koitua tappioksi valtiollekin. Tuskin kukaan lääkkeitä turhanpäiten popsii.

Leo Roivainen

Hattula