fbpx
Uutiset

Lääkkeiden kanssa välillä sormi suussa

Moni asia voi tuntua helpolta ja yksinkertaiselta niin kauan kuin se ei kosketa itseä. Niin kuin nyt esimerkiksi lääkeasiat.

Henkilökohtainen kokemukseni lääkkeiden käytöstä on lähinnä se, että joskus – nykyään yhä harvemmin – lääkäri määrää antibioottikuurin. Silloin joutuu ottamaan yhden tabletin muutaman kerran vuorokaudessa. Sen nyt jotenkin muistaa.

Mutta vanhemman sukupolven lääkejutut voivatkin sitten olla ihan muuta. Sormi meinasi välillä mennä suuhun, kun muutama vuosi sitten hoidin vakavasti sairaan äitini lääkeasioita.

Kun eri lääkkeiden määrä lähenee kymmentä, kun joitakin tulee ottaa täyteen mahaan ja joitakin tyhjään, joitakin kaksi ja joitakin puolikas, joitakin aamulla, joitakin päivällä ja joitakin illalla… Tietokone oli tarpeen, kun kirjoitin itselleni tästä yhtälöstä yhteenvetoa.

Ja kun vihdoin jotenkin hallitsin dosetin täytön, tulikin jokin muutos. Pelkästään määrätyn lääkkeen vaihtaminen halvempaan sai paletin sekaisin, kun tabletin muoto ja väri vaihtuivat.

Tällaisillakin asioilla on merkitystä, kun lääkkeitä on useita. Dosetin täyttö vaatii todellista keskittymistä, jos kaikki tabletit ovat pieniä, valkoisia, litteitä ja pyöreitä. On hyvä, että jotkut ovat keltaisia, vaaleanpunaisia, pulleita tai soikeita.

Mutta jos se vaaleanpunainen vaihtuukin valkoiseen, annostelu muuttuu taas vähäksi aikaa hankalammaksi.

Olen monesti ajatellut, että jos lääkkeiden annostelu on vaikeaa keski-ikäiselle, miten mahtavatkaan pärjätä ne vanhukset, jotka vielä ottavat lääkkeensä itse. Eihän vanhoilla silmillä välttämättä edes näe pienellä painettuja ohjeita, joissa lääke kehotetaan ottamaan nimenomaan illalla.

Entäs sitten lääkkeiden ostaminen. Apteekissa saa käydä yhtenään, kun lääkkeistä jokainen loppuu eri aikaan. Varastoonhan niitä ei paljon kannata eikä edes saa ostaa.

Reseptitkin ovat luku sinänsä. En ymmärrä, miksi Suomessa säästetään paperia juuri reseptilomakkeissa. Olisi nimittäin paljon nykysysteemiä yksinkertaisempaa, mikäli jokaisesta lääkkeestä olisi erillinen määräyslomake. Reseptit voisi tällöin järjestää vaikka kansioon aakkosjärjestyksessä. Nythän se ei ole mahdollista, kun joka lomakkeessa on kaksi lääkettä.

Kuvaan kuuluu sekin, että apteekissa merkitään välillä aika epäselvästi se, kuinka paljon mitäkin lääkettä on määräyksestä jäljellä. Epäselvän kynällä tehdyn merkinnän päälle lätkäistään vielä leima.

Onneksi kehitys kehittyy lääkealallakin. Uusi palvelumuoto eli lääkkeiden koneellinen annosjakelu tuonee ratkaisun moneen pulmaan.

Apteekit velottavat tästä palvelusta viikkomaksun, mutta ehkä sellainen kannattaa pulittaa siitä hyvästä, että askartelun lääkepurkkien kanssa voi unohtaa – ja etenkin siksi, että lääkkeet tulee otetuksi varmasti oikein.

Menot