Kolumnit Uutiset

Ladunvarteen tarvitaan pikaisesti raivonpurkauspisteitä

Poliisi tutkii lievänä pahoinpitelynä hyökkäystä, jonka kohteeksi joutui Liedon Littoisten koulun 9-vuotias oppilas kesken hiihtotunnin.

Seinäjoen Joupiskalla sattui muutama viikko sitten vastaava laturaivotapaus. Käsivarteen osuneen sauvaniskun uhriksi joutui äiti, joka opetti 6-vuotiasta lastaan hiihtämään.

Molemmat hyökkääjät olivat keski-ikäisiä miehiä. Liedossa silminnäkijät olivat kuvailleet lasta lyönyttä ryppynaamaiseksi ja isonenäiseksi.

Aulangolla kaksi ladun varressa luonnon kauneutta ihaillutta naista onnistuivat onnekkaasti väistämään sivaltavan sauvaniskun.

En voi kuin hävetä ja pyytää nöyrästi anteeksi kaikkien ryppynaamaisten hiihtäjämiesten puolesta.

Onko raivotautista koiraa muistuttavaan häiriökäyttäytymisen syynä hermoja repivä ilmastonmuutos?

Jokainen hetki saattaa olla maailmankaikkeuden viimeisen tilaisuus harrastaa kansalliskuntoilua. Ikäkriisikin painaa, ja potenssihäiriö pelottaa. Vielä minä ehdin!

Silloin joutavat tieltä risujen ja männynkäpyjen lisäksi myös kanssaihmiset, kun Minä Suuressa Mahtavuudessani hiihdän.

Mielenterveyspalveluissa on keski-ikäisten hiihtäjämiesten kokoinen aukko.

Tähän asiaan olisi nyt sosiaali- ja terveyspalveluja uudistettaessa ehdottomasti vakavalla kädellä puututtava.

Ladut ovat käyneet aivan vaarallisiksi paikoiksi pikkulapsille ja avuttomille naisihmisille.

En puolusta viheliäisiä latujen sotkijoita. Heitä on aivan liikaa, mutta ei typeryydestä ainakaan hakkaamalla pääse.

Jos niitä aggressioita on niin kovasti, niin olisi toki reilumpaa kohdistaa purkaus johonkin itsensä kokoiseen.

Valitettavasti vain nämä latujen sankarit luikkivat häntä koipien välissä karkuun, jos kohtaavat tasaveroisen kiista- tai kilpakumppanin. Kotonakin heillä asuu sellainen pirttihirmu, että porkat pois. Jotakin nämä miespoloiset sinne ladulle pakenevat, sanoisi THL:n psykologi.

Ladun varteen pitää ehdottomasti rakentaa raivonpurkauspisteitä. Katalaa koirankusettajaa kuvaavan lujatekoisen patsaan luona voisi purkaa kaikki paineet, hakata kalliit komposiittisauvat säpäleiksi, huutaa, mesota ja kiroilla niin paljon kuin kurkusta lähtee. Ympäristölle ei koituisi vaaraa tai edes isompaa ahdistusta.

Olen usein odottanut, lähteekö kannoille kärsimättömästi kolkuttava potentiaalinen laturaivoaja ylämäessä ohitukseen, mutta useimmiten uho on uupunut vauhdin vähänkin kiristyessä.

Jos voimia riittää lasten ja naisten hakkaamiseen, on se merkki surkeasta kunnosta tai siitä, että kaikkea ei ole annettu ladulle.

Sääliksi käy koululaisia, jotka taas joutuvat pakon edessä hiihtämään juuri nyt, kun hiihtokelit menivät pilalle. Ei ole järki edelleenkään ylittänyt koulujen kynnystä.