Uutiset

Lahden syntien palkkana elinkautinen

Ylen Urheiluruutu oli huomannut, että kahden Suomen alkukaudesta menestyneimmän maastohiihtäjän Virpi Kuitusen ja Aino-Kaisa Saarisen henkilökohtainen valmentaja on Jarmo Riski, jonka kanssa hiihtäjät haluaisivat ymmärrettävästi olla kansainvälisissä kilpailuissa muussakin kuin puhelinyhteydessä.

Jarmo Riski ei voi lähestyä urheilijoita heidän toivomallaan tavalla, koska hänellä on elinikäinen toimitsijakielto Lahden vuoden 2001 dopingrikkomusten takia.

Marraskuussa Rukan maailmancupin avauskisan maalialueella Riski oli valmennettavaansa onnittelemassa. Yle kertoi tuolloin, että Riski on ”kärsinyt toimitsijakieltonsa… ja nyt Riskillä on siis täysi oikeus olla mukana kansainvälisessä kilpailutoiminnassa.”

Totuus on kateissa toisinaan isossakin talossa, mutta niin on yhä koko suomalaisesta maastohiihdosta. Lahden dopingsotkujen palkkana muutamat asianosaiset kantavat taakkaa ja katkeruutta loppuelämänsä. Maastohiihto on elinkautisineen kuolemaakin vakavampaa.

Maailman nykyinen ykköshiihtäjä Virpi Kuitunen oli kilpailukiellossa 22.2.2001-21.2.2003. Kilpailukieltonsa kärsinyt Kaisa Varis palailee myös sinnikkäästi huipulle. Suomalainen maastohiihto ei pärjää ilman langenneita enkeleitään. Se olisi jo aika myöntää.

Urheilija on vastuussa lähinnä vain omista töppäyksistään, mutta valmentajat ja urheilulääkärit ovat vastuullisemmassa asemassa. Jossakin suhteessa rangaistuksien pitäisi kuitenkin olla, ennen muuta rikkomukseen, mutta myös toisiinsa.

Hemohes-rangaistuksensa on kärsinyt myös Jari Isometsä, joka muistetaan parhaiten, ei hienoista loppukireistään viestiankkurina, vaan siitä, kun Lapin mies väitti silmät pyörähdellen tiedotustilaisuudessa 18.2.2001, että vastuu dopingkärystä on yksin hänen. Mikäs muu pätevöittääkään (keskustan) kansanedustajaehdokkaaksi kuin luikurin laskettelu kameroiden ristitulessa.

Urheiluruudussa tivattiin toimitusjohtaja Jari Piiraiselta, aikooko Suomen hiihtoliitto toimia aktiivisesti, jotta Riskin elinkautinen kumottaisiin. Riskin pitäisi Piiraisen mukaan ryhtyä itse ajamaan asiaansa.

Kukaan hiihtojohtajista ei polta näppejään ja ota sitä riskiä, että puolustaisi Riskiä tai Kari-Pekka Kyröä, joka on kantanut rangaistuksensa vielä raskaamman jälkeen. Suomalaisen nykyhiihdon varjoksi ei haluta muistoja Lahdesta.

Valmentaja Jarmo Riski oli yksi niistä, jotka oli uhrattava, kun julkisuus huusi syyllisiä.

Jos Riski toimii linjansa mukaisesti, hän ei puhu eikä pukahda. Valmentaja Riski on vaiennut – muualla paitsi pakon edessä – lähes täysin Lahden tapahtumista. Hän on myöntänyt tienneensä plasmalaajentajien käytöstä, mutta ei paljon muuta.

Suomen Kuvalehden viime helmikuisessa haastattelussa (8/2005) Jarmo Riski sanoi: ”Kannan tätä taakkaa hautaan saakka.” Jarmo Riski kantoi tuolloin huolta, ei hiihtäjistä tai urastaan valmentajana, vaan yksinhuoltajana lastensa tulevaisuudesta.

Rauno Lahti