fbpx
Uutiset

Lähi-idän rauha tuli lähemmäksi

Tiistai oli toivoa täynnä Egyptin Sharm el-Sheikissä. Israelin pääministerin Ariel Sharonin ja palestiinalaisten presidentin Mahmoud Abbasin huippukokous ei olisi voinut päättyä lupaavammin.

Aurinkoisissa ilmeissä ja keskinäisen yhteisymmärryksen vakuutteluissa ei ole sinänsä mitään uutta, mutta tällä kertaa on harvinaisen perusteltua syytä olettaa, että Lähi-idässä on vihdoin tapahtunut todellista edistystä.

Sharonilta ja Abbasilta ei odotettu kuin alustavia tunnusteluja rauhanneuvottelujen aloittamiseksi, mutta he yllättivätkin ilmoittamalla väkivaltaisuuksien lopettamisesta.

Lähi-idän kiistaa on yritetty ratkoa kymmenissä huippukokouksissa, joiden jälkeen toiveikkuus on kerta toisensa jälkeen ammuttu tylysti alas: väkivaltaa ei sitkeistäkään yrityksistä huolimatta ole saatu loppumaan.

Vuonna 1993 pääministeri Jitzhak Rabin ja palestiinalaisten johtaja Jasser Arafat sopivat Palestiinan asteittain voimaan tulevasta itsehallinnosta, joka ei kuitenkaan toistaiseksi ole laajentunut todelliseksi itsenäisyydeksi.

Mahmoud Abbas on edeltäjänsä Jasser Arafatin tavoin presidentti vailla valtiota, jonka ensimmäinen edellytys ovat kiistattomat rajat.

Jatkoneuvotteluissa katkerin vääntö käydään Israelin miehittämien alueiden hallinnasta ja etenkin Jerusalemista. Palestiinalaiset pitävät sen itäosaa omanaan, mutta Israel tuskin suostuu kaupungin jakamiseen.

Lähi-idän rauhanmahdollisuudet ovat vaihdelleet jyrkästi sen mukaan minkälaisia poliitikkoja on ollut Israelin johdossa.

Jitzhak Rabinin murha vuonna 1995 ei voinut olla jarruttamatta rauhankehitystä. Rabin oli Israelin johtajana rauhanrakentaja, mitä näihin päiviin asti ei ole voinut sanoa parhaalla tahdollakaan Ariel Sharonista.

Sharon, 76, on Israelin sotapolitiikan ilmentymä, josta on tullut rauhanrakentaja vasta korkeassa iässä.

Sota ja väkivalta olivat samaan tapaan koko ajan taustalla Jasser Arafatin politiikassa. Hänen kuolemansa jälkeen palestiinalaishallinnon oli uudistuttava, ja uudeksi presidentiksi tarvittiin maltillinen poliitikko.

Mahmoud Abbas on juuri sitä mitä kaivattiin. Viimeaikainen rauhankehitys henkilöityy pitkälti häneen. Yksi Abbasin suurimmista vahvuuksista on se, ettei hän ole itse koskaan tiettävästi turvautunut väkivaltaan kansansa ja Israelin valtion välisessä konfliktissa. Sharonilla ja Abbasilla ei ole syytä keskinäiseen vihanpitoon. Olikin huomion arvoista, että Sharon kutsui Abbasin neuvonpitoon omalle tarkoin varjellulle tilalleen.

Mahmoud Abbas valittiin tehtäväänsä asianmukaisesti järjestyissä vaaleissa, joten hänellä on laajasti omiensa tuki, mikä ratkaisee arvaamattoman paljon.

Ilmeisesti jopa palestiinalaisten arvaamattomat ääriryhmätkin ovat Mahmoud Abbasin rauhanpolitiikan takana. Takaiskujakin todennäköisesti tulee, mutta ensimmäistä kertaa näyttää siltä, että palestiinalaisjohto tekee kaikkensa niiden estämiseksi.

Menot