Kolumnit Uutiset

Lähivaalit on iloinen asia

Tänään ne taas alkavat, kansanvallan karnevaalit. Ainakin olisi hienoa, jos vakavuuden ja velvollisuuden leimaa yhä kantavat eduskuntavaalit muuttuisivat hivenen iloisempaan suuntaan.

Ei nimittäin äkkiseltään tule mieleen iloisempaa yhteiskunnallista asiaa kuin se, että saamme ihan itse päättää, ketkä lakejamme säätävät.

Vaalithan ovat nyt noin kuukauden verran keväämmällä kuin aiemmin. Äänestyssäästäkin iloa irronnee, ainakin viimeistään vaalisunnuntaina.

Mielipidemittaukset antavat puolueiden välille huimiakin eroja kannatusprosenteissa, mutta vaalit ratkaistaan myös vaalipiireissä.

Tuosta on ennenkin vaalien alla muistuteltu, mutta tänä keväänä sitä ovat normaaliakin taajemmin pitäneet esillä niin mittauksia tekevät yritykset kuin puoluepamputkin.

Todennäköistä on, että vaalipiireittäinen ehdokasasettelu tuo alueellisia yllätyksiä.

Jokin puolue saa paikallisesti valo- ja vetovoimaiseksi osoittautuneen ehdokkaan läpi matalista puoluekannatusprosenteista huolimatta, ja toinen puolue tikahtuu harmaaseen tasaiseen massaansa.

Kuten Hämeen Sanomienkin mielipidemittaus kertoi, on epävarmojen äänestäjien osuus nyt jopa poikkeuksellisen iso. Epävarmoiksihan luetaan ne, jotka eivät halua tai osaa puoluekantaansa kertoa tai eivät ole varmasti lähdössä uurnille.

Vaikka postikonttuureja ja kouluja on urakalla lakkautettu, on niitä lähipaikkojakin äänestäjille vielä kohtalaisesti. Nyt jos koskaan on lähiäänellä todella väliä. Vaalipiireissä viimeisistä paikoista kisataan sadoilla, usein jopa kymmenillä äänillä.

Äänestämättä jättäminen on kuin ryyppäämistä: ainahan sille löytyy hyvä syy. Mutta kun en tunne ehdokkaita, sanoo joku. Enemmän kyse lie henkisestä laiskuudesta.

Tutkimusten mukaan suomalaisista valtaosa valitsee ensin puolueen. Hyvä.

Moni meistä tekee valintansa käytännössä parista tai muutamasta varteenotettavasta vaihtoehdosta. Ja koska vaalipiirissä voi olla vain tietty määrä ehdokkaita per puolue (Hämeen vaalipiirissä 14), ei ehdokkaisiin ole kovin työläs tutustua.

Halutessaan jokaisen voi tavata. Tai hänelle voi soittaa, meilata, tekstata, mitä vaan. Kyllä nämä lähiehdokkaat vastaavat. Ilman ironian häivääkään voi sanoa, että kyllä tämä on lähidemokratiaa parhaimmillaan.

Kyllä me tunnemme nämä veijarimme. Ja sekin tulee lähipiirin pyöriessä nopsasti tietoon, jos joukkoon on eksynyt joku koijarikin.

Päivän lehti

9.4.2020