Kolumnit Uutiset

Lahjoja on kahdenlaisia – turhia ja tärkeitä

Tahtoisitko tietää kuolinpäiväsi?

Kysymystä kannattaa nyt harkita aika tarkkaan, sillä jos uutisia on uskominen, niin pian markkinoille putkahtaa ensimmäinen kuolemankello.

MTV uutisoi viikolla ruotsalaisen keksijän kehittäneen ranteeseen asennettavan vimpaimen, joka laskee käyttäjänsä odotettua elinikää tämän elintapojen ja terveydentilan perusteella. Tämä Tikker-kelloksi nimetty kapistus kykenee näyttämään myös ihan tavallista aikaa.

Kellon kehittäjä kutsuu kapinetta ”Onnellisuus-kelloksi”, sillä hänen mukaansa se auttaa ihmisiä nauttimaan jäljellä olevasta ajastaan.

Ja paskanmarjat, sanon minä.

Verkosta tilattavat geenitestit ovat jo nyt arkea. Mahdollista on, että kymmenen vuoden päästä tällaisten testien avulla pystytään ennustamaan ihmisen kuolinpäivä muutaman vuoden tarkkuudella.

Tutkijoiden mukaan kotitesteillä on kuitenkin lähinnä vain viihdearvoa. Riskejä monitekijäisiin sairauksiin kun ei pystytä vielä luotettavasti ennustamaan. Riski ja sairastuminen ovat kaksi eri asiaa.

Testeihin liittyy rutkasti epävarmuustekijöitä. Suurin epävarmuustekijä on ehkä kuitenkin elämä itse: koskaan ei aamulla tiedä, onko tänään se päivä, kun jää bussin alle. Sama pätee luonnollisesti ruotsalaiskeksintöön.

Väitän, että aika harva kykenee nauttimaan täysillä elämästään, vaikka aikaa olisi niin, että siihen voisi hukkua.

Aina on jotain: asuntolaina, avioero, raskaus, sairaus, työttömyys, lomautus, lama taikka muuten vaan huono hetki. On jos ja kun, on sitten ja sen jälkeen kun. Elämä on siirtymistä välivaiheesta toiseen, ja ihminen elää sitku-maailmassa. Ei siitä mihinkään pääse.

Tämän lehden Sunnuntai-sivuille haastattelemani syöpäsairas kertoi millaista oli, kun sairaus saatiin ensimmäistä kertaa taltutettua. Iloa kesti kuulemma vuoden verran. Suunnilleen vuoden jälkeen elämä palautui uomiinsa, ja maanantait alkoivat taas tympiä.

Tein kaksi testiä – toisen puhtaasti huvikseni, toisen tosissani.

Ajatus oman kuolinpäivän määrittelemisestä ajoi verkkoon tekemään täysin huuhaaseen perustuvan Kuolema-testin. Kuolinpäiväni on kuulemma 24.8.2063. Pikaisen laskutoimituksen perusteella totesin, että eläisin 86-vuotiaaksi. Ei tullut väristyksiä, en aio merkitä päivää kalenteriin.

Sen vakavahenkisemmän testin tein osoitteessa www.sovinkoluovuttajaksi.fi. Nyt kyse ei ollut kuolemasta, vaan elämästä. Sen lisäksi, että testin avulla voi selvittää, soveltuuko verenluovuttajaksi, voi myös testata soveltumistaan kantasolurekisterin jäseneksi.

Kuolemankellolle on kuulemma myönnetty 100 000 dollarin rahoitus. Jotenkin mokoman kapistuksen on kuitenkin vaikea nähdä kipuavan esimerkiksi joululahjatoiveiden listaykköseksi.

Huomattavasti järkevämmän lahjan voi antaa, jos Veripalvelun verkkotesti näyttää vihreää valoa. Timo Kymäläinen kertoo Sunnuntai-sivuilla, miksi.